Ekososialidemokratian puolustuspuhe

24.3.2020

Nathan Lallemand
Analyse des causes de la montée du populisme dans nos sociétés occidentales
Etat de la Question
IEV (Institut Emile Vandervelde), Bryssel, 2019, 21 sivua

Belgiassa toimiva IEV omaa melkoisen kokemuksen populismin arjesta ja siihen olennaisesti meillä liittyvästä maahanmuuton todellisuudesta. Tämä yhteiskun-nallinen pamfletti on valmistunut Belgian sosialistipuolueen tutkimusinstituutissa (IEV) ja sen Ranskankielisessä sektiossa.

Belgia on virallisestikin jakautunut kieliryhmiin ja muihin. Kokonaisuuden osat ovat flaaminkielinen alue, ranskankielinen alue sekä kaksikielinen Bryssel, mutta lisäksi on saksankielinen vähemmistö maan itäosassa. Yhteiselo on ollut hyvin vaikeaa ja stabiilin hallinnon aikaansaaminen hankalaa. Kaikki puolueet, paitsi vihreät, ovat muotoutuneet oman kielellisen identiteettinsä mukaisesti.

Meillä Suomessa muodosti Maalaisliitosta eronnut SMP ja Vennamo todellisen populistisen puolueen, mutta se ei ollut ideologiastaan äärioikeistolainen ja erilai-suuteen vihamielisesti suhtatuvat puolue. Siis ei samaa etnistä vihaa kuin Persuil-la on ohjelmassaan. Belgiassa syntyi 1970-luvulla poliittinen puolue Vlaams Blok, joka nykyisin toimii nimellä Vlaams Belang. Puolue ei ollut van belgialais-nationalistinen vaan juuri flaaminkieliseen kansanosaan keskittyvät. Eli heille jo-pa saman kansan eri osat olivat eriarvoisia. Tietenkin tästä seurasi, että jo vuosi-kymmeniä jatkunut maahanmuutto, ensin Etelä-Euroopasta ja sittemmin Pohjois-Afrikasta oli puolueen tykityksen kohteena. Nykyisin heidän kannatuksensa on valtion mittakaavassa jonkin verran korkeampaa kuin meidän persujen.

Nykyisin Vlaams Belang on saanut myös kilpailijan toimimaan flaaminkielisellä alueella eli Nieuw-Vlaamse Allientie-puolueen. Yhdessä he keräävät jopa yli 40 prosenttia flaaminkielisen alueen äänistä. Siinä on muilla puolueilla taistelemista ja pohtimista keinoja, miten tuo äärikansallista ti jopa äärialueellista äärioikeisto-laista ajattelua voitaisiin rajata ja suitsia.

Nathan Lallemandin mielenkiintoinen kirjoitus, tosin en siitä edes mitään kirjoit-tasi, ellei se sitä olisi, jakautuu viiteen eri osaan. Luonnollisesti alussa on johdan-to, jota seuraa kolme aihetta käsitelevaa lukua eli populismista, populismin nou-sun syistä ja vastauksesta ongelmaan. Lopuksi on tietenkin aiemman tekstin poh-jalta tehtävien päätelmien vuoro.

Populismia käsittelevä luku jakautuu puolestaan kolmeen alalukuun: Populismin historia 1800- ja 1900-luvuilla, Viides aalto 2000-luvulla ja Määritelmä – yhtei-nen nimittäjä.

Ranskan kielen poliittiseen sanastoon sana populismi tulee vuonna 1928, mutta jo 1800-luvulla ovat populismin aatteelliset juuret. Ensimmäisen populismin aal-lon lasketaan alkaneen venäläisestä Narodniki-liikkeestä ja ylläpitäjästä Aleksan-der Herzenistä. Tämä liike syntyi keisari Aleksanteri II vapauttaessa maaorjat. Kun nämä entiset maaorjat elivät todella epävakaissa taloudellisissa olosuhteissa, joten he olivat erinomaisen alttiita populistisen politiikan välineitä. Erilaisen yri-tyksen populistiseen politiikkaan eivät kuitenkaan saaneet suurta kannatusta 1800-luvun lopussa ja seuraavan vuosisadan alkupuolella.

Populismi toinen aalto syntyi ensimmäisen maailmansodan jälkivaikutuksesta ja eräänlaisen vastavaikutuksena syntyneelle bolsevistiselle Venäjälle. Ensimmäise-nä ehätti Italia, jossa Mussolini tuli vastaan vuonna 1922. Vuonne 1933 oli Weimarin Saksan vuoro ja silloin Hitler ja hänen natsinsa ottivat vallan. Nämä kaksi ns. karismaattista johtajaa lietsoivat ultranationalistista ja muukalaisviha-mielistä politiikka, joka saksassa kohdistui juutalaisiin, mutta myös erilaisiin ku-ten homoihin. Näiden kahden johtajan opastukselle maiden politiikka kehittyi kohden fasismia, kunne se romahti toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä.

Kuitenkin sodan jälkeen toinen populismin aalto jatkui etenkin Latinalaisella Amerikassa, jossa koettiin raaka-aineiden hintojen romahdus maailmanmarkki-noilla ja tästä aiheutunut köyhyyden lisääntyminen. Tästä olivat seurauksen Juan Peron valtaantulo Argentiinassa, José Maria Velesco Iberran valta Ecuadorissa, Victor Raul Haya la Torren valta Perussa ja Getulio Vargasin valta Brasiliassa. Kaikki nämä edustivat kansan oikeuksien puolustajia oligarkkeja vastaan.

Kolmas populismin aalto vaikutti pääsääntöisesti Afrikassa ja Aasiassa ja se al-koi heti dekolonisaation jälkeen. Kun maat vapautuivat eurooppalaisten valtioi-den hallinnasta. Kun vielä useissa maissa olivat sodan aikana valtaa pitäneet kolmannen valtioi, niin oli populismin kasvulle hyvää tilaa ja siten valtaan nou-sivat mm. Kwame Nkrumah Ghanassa, Amhad Sukarno Indonesiassa, Sékou Touré Guineassa ja Gamal Abdel Nasser Egyptissä.

Neljäs populismin aalto, eräänlainen rajallinen populismi, vaikutti Euroopan pohjoisissa ja läntisissä osissa jo 1950-luvulta alkaen. Tämä populismi oli et-nonationalistista, konservatiivista ja maahanmuuttoa vastustavaa. Nämä liikkeet syntyivät etenkin lisääntyvän globalisaation pelosta.

Näitä ”rajallisen populismin” liikeitä olivat Lallemandin mukaan Nordiska rikspartiet (NRP) Ruotsissa, Suomen maaseudun puolue /SMP) Suomessa sekä edistyspuolueet Tanskassa ja Norjassa. Ranskassa 50-luvun alkupuolella synty-nyttä pujadismia voidaan pitää osana tätä samaa oikeistopopulistista aaltoa.

Tämä rajallinen aalto ei onnistunut luomaan 1970- ja 2000- lukujen aikana todel-lista populismin aaltoa ja läpimurtoa. Joskin Ranskassa Front National eli kan-sallinen rintama sai vuoden 1986 kansalliskokouksen vaaleissa 35 paikkaa kaik-kiaan 577 kansalliskokouksen paikasta. kaksi vuotta tämän menestyksen jälkeen vuonna 1988 Jean-Marie le Pen sai 14.4 prosenttia äänistä presidentinvaalien en-simmäisellä kierroksella. Belgiassa kutsutaan mustaksi sunnuntaiksi vuoden 1991 parlamenttivaaleja, tällöin Vlaams Blok nosti kannatuksensa 2 paikasta 12 paikaan.

Näitä poliittisia liikkeitä yhdisti ja erotti toisistaan hyvin erilaiset ideologiat. Tä-mä yhtenäisyyden puute johtui pääsääntöisesti siitä, että koskaan ei syntynyt suuria ajattelijoita liikkeiden piirissä, kuten oli laita niin kapitalismissa kuin kommunismissakin. Näin ei siis onnistuttu systematisoimaan populistista ideolo-giaa, vaikka esim. SMP:n pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini oli tehnyt opinnäytetyönsä juuripopulismista. Kuitenkin erojen ohella on muutama yhtene-viä piirteitä näidenkin ryhmien toiminnassa ja politiikassa:

• Kaikki populistiset liikkeet esiintyivät poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen ja demokraattisen tai identtisyys kriisin aikana;
• Ne asemoituvat kansan puolustajia eliittiä vastaan;
• Niitä johtavat karismaattiset johtajat, joilla on tietty johtajuuden kultti;
• Populistiset johtajat, jotka ovat onnistuneet nousemaan valtaan, ovat yleensä ottaneet autoritaarisen käännöksen aiemmin romahtaa usein tietyl-lä väkivallalla

Populismin viides aalto alkoi uuden vuosituhannen myötä. Lallemandin muknaa tämän alun keskeisiä tapahtumia olivat Belgiassa Vlaams Belangin vaalitulokset suosina 2003 ja 2007, Itävallassa Haiderin puolueen FPO:n menestys vuoden 2001 vaaleissa ja Jean-Marie le Penin menestys Ranskan vaaleissa 2002.

Liberaalit demokraattiset puolueet hallitsivat Euroopassa aina 2010-luvun puoli-väliin saakka. Meillä esimerkiksi muodostettiin SOS-hallitus jossa persut olivat kolmantena osapuolena. Kesäkuussa 2016 britit kansanäänestyksellä ilmaisivat EU vastaisen käsityksensä. Jo hetkeä myöhemmin Trump valittiin presidentiksi. Muita keskeisiä populismin nousuja ovat artikkelin mukaan mm.:

• Marine Le Pen pääsi Ranskan presidentinvaalien toiselle kierrokselle ja sai näin ensimmäisen kierroksen äänistä yli 40 prosenttia:
• Andrej Babis saavuttaa parhaan äämimäärän Tšekin tasavallan parlamen-tin vaaleissa;
• Pohjoisenliiga ja viiden tähden liike nousevat Italian hallitukseen;
• Ruotsidemokraatit saavat historiallisen kannatuksen vuoden 2018 vaaleis-sa;
• Oikeistolainen populismi ilmestyi uudelleen Espanjassa ja VOX-puolue sai vaaleissa 15 prosentin kannatuksen.

Viimeisen vähän yli kymmenen vuoden aikana kaikissa Euroopan valtioissa oi-keistopopulistiset ryhmittymät ovat saaneet melkoista kannatusta. Useissa valti-oissa ne ovat muodostaneet hallituksiakin perinteisten puolueiden kanssa. Näi-den viidelleen aallon populististen liikkeiden ideologiat ovat kuitenkin hyvin he-terogeeniset, Tämä puolestaan johtaa siihen, että analyysit ja vastaukset, joita em. ongelmista tehdään ja annetaan, vaihtelevat erinomaisen voimakkaasti puo-lelta toiselle.

Eräitä yhteisiä piirteitä kuitenkin voidaan löytää näille ryhmille. Ne vastustavat rajojen pitämistä avoinna, tuomitsevat maahanmuuton ja perustelevat sitä terro-rismilla ja kansallisen kulttuurin katoamisella. Ne ovat konservatiivisia ja natio-nalistisia sekä vieraita vihaavia. Jotkut puolustavat talousliberalismia ja toiset pitävät voimakasta sosiaalisia osia.

Kirjoituksen kolmas luku käsittelee populismin nousun syitä. Ollaan siis siirrytty taudin historiasta tautiin johtaneisiin syihin. Tämä kirjoituksen laajin luku jakau-tuu neljään osaa, joiden otsikot jo kertovat yhteiskuntaa seuraaville henkilöille kaiken sen mistä on kyse.

Eli luvun otsikot ovat:

• Uusliberalismin liiallisuus
• Informaatiotekniikka ja totuuden jälkeinen aika
• Liberaalin demokratia kriisi
• Johtopäätökset

Kuitenkin osio Uusliberalismista jakautuu vielä viiteen erittäin asiaa ja sisältöä valaisevaan lukuun:

• Uusliberalismi;
• Sosiaalinen kriisi;
• Vuoden 2008 finanssi- ja talouskriisi;
• Empatian kriisi:
• Ympäristökriisi.

Mielenkiintoisesti näkyy ranskankielinen kulttuuri tässä kirjoituksessa, sillä sekä kohdassa uusliberalismi että Vuoden 2008 kriisi näkyy Thomas Pikettyn vaiku-tus enemmän kuin selvästi. Lallemand on varmasti Pikettynsä lukenut ja varmas-ti muutakin hänen tuotantoon kuin järkälemäisen teoksen Pääoma 2000-luvulla. Nyt pitäisi jokaisen tuo teos lukea ja itse olen valmistelemassa siitä arviota tänne blogiini.

Tämän kolmannen luvun johtopäätöksissä Lallemand toteaa, että noin 40 vuoti-sella olemassaolollaan uusliberalismilla on ollut valtava vaikutus yhteiskunnas-samme. Se on laajentanut eriarvoisuutta, luonut perustan vuoden 2008 kriiseille, luonut ideologisen tyhjiön ja nopeuttanut planeettamme luonnonvarojen ehtymis-tä. Tämä ideologia on nyt osoittanut rajansa ja vahvistanut todella rajusti kansa-laisten tunnetta epäoikeudenmukaisuudesta.

Näin olemme lähestymässä sellaisen aikakauden loppua, jossa joudumme pohti-maan mitä tilalle, sillä voimakkaasti juuri populistiset aatteet koko kirjollaan ovat ryntäämässä korvaamaan uusliberalismista talous- ja yhteiskunta-ajattelua. Kuitenkaan siirtymät eivät koskaan ole kivuttomia, mutta juuri parhaillaan koet-tavat Korona-viruksen nopea ja vaikutuksiltaan arvaamaton epidemia saattaa vaikuttaa juuri uusliberalismin lopun järjestelyihin.

Mielenkiintoisesti kuin nykyhetkeä ennakoiden kirjoittaja toteaa vastaukset-luvussa, että on mitä epätodennäköisintä, että populismi pystyisi rakentamaan järjestelmällisen vastauksen kriisiin, jota me parhaillaan koemme.

Kirjoittajan mukaan on välttämätöntä populismin hillitsemiseksi, että perinteiset puolueet muuttavat suuntaansa ja varsinkin perinteinen vasemmisto. Näin voi-daan kehittää oikeudenmukaisuutta, kestävää ja osallistuvaa kansalaisuutta. Näin voidaan maksimoida kansalaisten hyvinvointi ja minimoida esim. ympäris-tölle haitalliset seikat. Tätä mallia kutsutaan ekososialismiksi tai suomalaisittain ekososialidemokratiaksi.

Oleellinen asia uusiliberalismista eroon pääsemiseksi on omien tavoitteidemme tarkastelu. Bruttokansantuotteen kasvu ei voi eikä se saa olla päämäärä sinänsä. On keskityttävä vaihtoehtoisiin indikaattoreihin, jotka ottavat huomioon ihmis-ten hyvinvoinnin, epätasa-arvoisuuden vähentämisen ja ympäristöjalanjäljen. Onhan sinänsä mielenkiintoista, että maailman rikkaimmat valtiot ja BKT:llä mi-tattuna vauraimmat, eivät pärjää YK:n vertailussa kansalaisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden määrässä.

Oma alalukunsa ovat saaneet koulutusta ja sosiaalisia verkkoja käsittelevät nä-kemykset. Onhan sosiaalisten verkkojen valtaisa lisääntyminen tavallaan mah-dollistanut myös populismin nousun. Muistamme vain Suomesta Uuden Suomen ja sen mielipidepalstan merkityksen vuoden 2015 persujen suureen menestyk-seen. Viranomaisille vaaditaan parempia valtuuksia sosiaalisen median säätele-miseen. Kyse on tietenkin myös siitä, ketkä kykenevät ja osaava tuota tehtävää hoitaa. Tämä on yhteydessä tietenkin yleiseen koulutustilanteeseen ja nuorten kykyyn lukea mediaa. Tämä on tarpeellista myös aikuisväestölle ja siis koko kansalle.

Suuri tarve on taistelu valheellisia uutisia ns. ”fake news” vastaan. On tarpeen luoda uusia välineitä niin perinteisessä mielessä kuin eritoten sosiaalisessa medi-assa tapahtuvaan valheellisten uutisten torjuntaan.

Mitä tulee demokratian uudistamiseen, niin Lallemand toteaa mm. Euroopan Unionin suhteen on tehtävä ainakin neljä muutosta, jotta luottamus palautuisi. Nämä neljä kohtaa ovat:

• Euroopan unionin on muututtava demokraattisemmaksi, komission pu-heenjohtaja valittaisiin suoraan eurooppalaisten toiminnasta. Myös Eu-roopan parlamentille on annettava enemmän valtaa eli mm. täysi lainsää-dännön esitysoikeus ja lisätä oikeutta komission valvontaan;
• Euroopan on muututtava avoimemmaksi, kaikkien komission pöytäkirjoja ja muita asiakirjoja on julkaistava säännöllisesti. Myös parlamentin jäsen-ten vastuuvelvollisuutta on lisättävä ja lobbareiden tekemisiä säädeltävä tiukemmin;
• Euroopan on suojeltava kansalaisiaan ja on vahvistettava kehitystä kohden sosiaalista Eurooppaa, eikä vain taloudellista Eurooppaa. Kaikilla vallan-käytön tasoilla Euroopassa on siirryttävä uusliberaalista yhteiskunnasta kohden ekososialidemokraattista yhteiskuntaa. Tämä muutos hyödyttää suuresti äänestäjiä ja kaikkein heikommassa olevia;
• Osallistuva demokratia on saatava toimimaan Euroopan unionin tasolla kuten myös eri kansallisilla tasoilla.

Kokonaisuudessaan tämä Nathan Lallemandin artikkeli, jonka hän on tehnyt bel-gialaiselle IEV-ajatushautomolle, on enemmän tärkeä luettava. Sen voisi hyvin kääntää suomeksi ja ehkäpä Kalevi Sorsa-säätiö suomalaisena ajatuspajana olisi hyvä kustantaja. Kirjoituksessa käsitellään todellakin tehokkaan selkeästi popu-lismin historia, populismin nousun syyt etenkin 2000-luvulla sekä mitä meidän pitäisi tehdä populismin nousun ehkäisemiseksi. Eritoten on syytä lisätä panos-tuksia juuri tuohon nousuun, sillä sen varjolla jopa väkivaltaiset ja natsismia tu-kevat ajatukset ovat voimalla hiipimässä esiin. Me tiedämme sen mitä niiden esil-lepääsy ja valtaannousu merkitsevät.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.