Vahvempi sukupuoli

30.3.2020
Santahaminan vankileiri

Virva Liski
Vankileirin selviytyjät

Tuhat naista Santahaminassa 1918
Into-kustannus, Tallinna / Helsinki, 2020, 245 sivua

Talvisotaa käsittelevän kirjatulvan lisäksi ovat tutkijat ja tutkimuksista kirjoittavat paneutuneet muihinkin aiheisiin. Eräs tällainen teos on juuri Virva Liskin kirja, joka ottaa esille hyvin harvoin käsitellyn aiheen eli naisvangit, jotka vieläpä vuoden 1918 sisällissodan seurauksena oli internoitu Santahaminan vanhalle venäläiselle sotilaskasarmille.

Tietenkin riensi etsimään kirjaa edeltäneen pro-gradutyön vuodelta 2016. Sehän löytyi hienosti Helsingin yliopiston sivuilta. On itsestään selvää, että opinnäyte on melko erilainen ja toimii esilaisin tavoittein, kuin julkaistavaksi ja myytäväksikin tarkoitettu kirja. Mutta samat sisällöt vaan eri tavoin esitettynä ovat molemmista. Oikeastaan tämä kirja on todellakin oivallista tieteen kansanomaistamista.

Virva Liski

Missään tapauksessa tämä kirja ei ole vain opinnäytteen toinen painos. Ero tulee heti esiin kummankin teoksen erilaisesta rakenteesta. Opinnäyte on jaksotettu temaattisesti ja kirja sitä vastoin on perustaltaan kronologinen, mutta sisältää alalukuina myöskin temaattisen jaksottelun. Tämä jaksottelu ei suinkaan ole joka kuukauden kohdalla samanmoinen, vaan ajan myöten muuttuu, kuten elä muutti vakileirillä. Tämä on hyvin onnistunut ratkaisu, sillä se auttaa lukijaa hahmottamaan ajan, vaikka kyseessä on vain kolmen kuukauden jakso vuoden 1918 kesän aikana.

Tämä Liskin hieno kirja tuo esille jo nimessään vuoden 1918 vankileirin selviytyjät, jota olivat naisia. Kolmen kuukauden aikana leirillä kuoli neljä vankia, joiden kuolinsyynä olivat mm. keuhkotauti, lavantauti ja isorokko. Tämä on todella vähäinen määrä verrattuna esim. Suomenlinnaan tai mihin tahansa muuhun vastaavaan miesten kansoittamaan leiriin. Mutta mikä selittää tämän eron naisten ja miesten välillä ja nimenomaan naisten hyväksi? Siihen kysymykseen Liski antaa mielenkiintoisia näkemyksiä.

Oman mielenkiintonsa kirjan lukemiseen tuo lukemisen ajankohta. Elämme parhaillaan vuoden 13. kalenteriviikkoa, ja korona-virus riehuu rajuna mm. eri Euroopan valtioissa, kuten koko maailmassa. Puolestaan korona-viruksen tartunnan saaneiden ja siihen menehtyneiden luvut ovat todelle mielenkiintoisia ja kertovat ehkä jotain miesten ja naisten erioista myös tautiriskien osalta ja taudithan yleensä tappavat.

Tämänhetkiset tilastot, joita on saatavana 18 eri valtiosta kertovat nekin ns. vahvemmasta- ja heikommasta sukupuolesta, joskin päinvastaisesti kuin yleisesti käsitetään. Tämä osaltaan tukee Liskin teoksen esille tuomia seikkoja.
Maiden, joista on saatu lukuja, vain neljässä miesten saamien tartuntojen määrä on pienempi kuin muissa neljässätoista. Miesten tartunnoissa kärkeä pitää Tanska, jonka miesten saamien tartuntojen on 60 prosenttia. Kuolleisuudessa tilasto on vielä julmempi. Virukseen miesten osuus on enemmistä kaikissa asian tilastoimissa maissa. Kärkeä pitävä Tanska ja Italia, joissa kuolleiden miesten osuus on 71 prosenttia. Oma mielenkiintonsa on Etelä-Korea, jossa sairastuneista 49 prosenttia on miehinä, mutta sairastuneista 54 prosenttia on miehiä. Eli miehet kuolevat kuin kärpäset, varsinkin Etelä-Koreassa sekä Italiassa ja Tanskassa.

Sivuston näkemyksen mukaan erot kuolin tapauksissa johtuvat mm. seuraavista viidestä syystä:

• Miesten elintavat. Esimerkiksi virus iskee varsinkin tupakoinnin heikentämiin keuhkoihin;

• Huonompi yhteinen terveydentila johtaa varmemmin perussairauksiin, joista useita tavataan miehillä enemmän kuin naisilla;

• Käyttäytyminen, sillä miehet toimivat itsepäisemmin ja huolettomammin kuin naiset ja hakeutuvat hoitoon huonommin ja sairaampina;

• Vastustuskyky, sillä tutkimukset ovat vahvistanee miesten C-hepatiittiin ja HIV:n naisia helpommin;

• Hormonit, sillä on todettu estrogeenin kiihdyttävän immuunijärjestelmän solujen kykyä paremmin reagoida viruksia vastaan.

Santahaminan vankileirin naisiin voidaan soveltaa hyvin noita samoja periaatteita, joskin Liski tuo hyvin paljon jäsentyneemmin käyttäytymiseen liittyvät seikat. Oman lisänsä naisten käyttäytymiseen tuovat Santahaminaan sijoitetut saksalaiset sotilaat sekä heidän koulutuksessaan olevat tulevien merivoimien sotilaat. Oikeastaan Liskin mukaan näiden sotilaiden merkitys tulee keskeiseksi, sillä naisilla ovat aina käytössään ns. naiselliset keinot.

Sana naiselliset keinon ovat hivenen pejoratiivinen käsite, mutta se on parhaimmillaan esiintynyt juuri vaikeissa olosuhteissa. Eritoten Liski tuo esille naisten suuren yhteisöllisuuden. Eihän se aina ole pelkkää auvoista yhteistoimintaa, mutta selvästi sitä on enemmän ja useammille tahoille ja tasoille liittyen kuin miehillä.

Santahaminan vankileirille saapui tuhat naista eri puolilta Suomea olevilta muilta vankileireiltä. Pääosa eli noin 600 naista saapui laivakuljetuksena Tammisaaren leiriltä. Osa heistä oli niin huonokuntoisia, etteivät jaksaneet itse kävellä ja poistua laivasta. Tässä tulivat apuun toiset saman kuljetuksen naiset, jotka olivat paremmassa kunnossa. Yllättäen myös saksalaiset sotilaat tulivat vapaaehtoisesti näiden huonosti liikkuvien naisten avuksi. Saksalaisten rooli oli koko kolmen kuukauden ajan, jonka leiri Santahaminassa toi, melkoisen merkittävä. Tämä oli ensimmäinen naisten yhteistoiminnan ilmentymä ja se aloitti kolmen kuukauden kauden selviytymisessä ja yhteisöllisyydessä.

Välittömästi naiset alkoivat myös siivota ja kunnostaa leirin rakennusta. Myös henkilökohtaisen hygieniaan käytettiin energiaa. Samoin esimerkiksi vaatteiden peseminen ja korjaaminen tehtiin, mikäli siihen vain oli mahdollisuuksia. Myöskin naisten kyky hankkia lisäravintoa oli merkittävä hengissä pitämisen kannalta. Tässä lisäravinnon hankkimisessa olivat mukana jotkut vartijat, jotka eivät ihan noudattaneet kaikki määräyksiä, vaan osasivat katsoa toisaalle, kun jotain tapahtui. Näin tapahtui, kun leirille tuli lehmiä ja niitä naiset sitten lypsivät, kuten useat olivat siviilissäkin tehneet.

Naisten etuna selviämisessä oli tietenkin kyky nyhjästä tyhjästä, sillä kaikki olivat lähtöisin hyvin vaatimattomista oloista, joissa naisen tehtävänä oli löytää ravintoa melkein mistä vain se oli mahdollista.

Saksalaisten sotilaiden, mutta myös heidän kouluttamiensa suomalaisten merisotilaiden osuus leirin elämässä on mielenkiintoinen. On melkein luonnollista, että leirin naisten ja sotilaiden välillä oli enemmän tai vähemmän säpinää, sillä olihan suurin osa leirin naisista nuoria kuten sotilaatkin. Merkittävä rooli saksalaisilla oli useiden vankipakojen järjestämisessä. Siitä vankileirin johto valitteli ylimmälle johdolle melkoisen usein. Mutta onneksi, suomalaisten käskytys ei ulottunut saksalaisten toimintaan, sillä olihan kesällä 1918 Suomi todellisuudessa saksan sotilaallisten toimien alusmaa.

Erääksi keskeiseksi yhdyshenkilöksi muodostuu Miina Sillanpää, jolla oli kirjeyhteys moneen vangittuun naiseen. Tämä Miinan osoittama urheus, sillä ei hänkään ollut mitenkään varmasti turvassa valkoisten kostolta, korostaa ainakin minulle vain lisääntyvää arvostusta häntä kohtaan.

Liski on varmasti Marc Blochinsa lukenut, sillä niin hienosti hän käyttää lähteitä, jotka ovat ns. virallisten lähteiden ulkopuolella. Juuri nämä tavallisten ihmisten kirjeet ja päiväkirjat ovat todellista materiaalia, kun kyseessä ovat poikkeukselliset olosuhteet ja hankalat ja vaikeat olot.

Kirjan loppuun on sijoitettu mielenkiintoinen luku ”Myöhemmin”, jossa käsitellään niin vankileirin henkilökunnankin myöhempiä vaiheita kuin muutaman naisvangin kohtaloakin. Keskeiseksi kohoaa tietysti Suomen viimeisimpänä sota-ajan oloissa teloitettuna siviilinä tuomittu ja teloitettu Martta Koskinen.

Kirjan luettavuuden kannalta ovat viitteet liitetty teoksen loppuun, kuten myös merkittävä luettelo työssä käytetyistä teoksista. Jäin toki hivenen kaipaamaan henkilörekisteriä, se helpottaisi kirjan käyttöä tulevaisuudessa ja nimenomaan lähdeteoksena. Tähänkin tehtävään kirja taipuu erinomaisesti.

Kolmeen kuukauden vankileiristä piirtää Liski mielenkiintoisen ja elävän kuvan. Miten naiset toimivat yhteisöllisesti, miten he rakensivat suhteita ympäristöön ja miten jokapäiväinen elämä vaikeissa olosuhteissa saatiin sujumaan. Tässä on todellakin helppolukuinen ja hienosti kirjoitettu kirja erittäin vaikeasta ja vähän tutkitusta aiheesta. Lukekaa ihmeessä, se kannattaa!

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.