Kirjavisa viikko 13
Yleinen / 1.4.2020

Onneksi muistin visan. Se on melkein päässyt unohtumaan kaiken tämän corona-touhuilun tähden. Mutta muistin kuitenkin ja tunsin teoksen noin pääsääntöisesti. Mutta tässä lyhyt ja pikaisesti väsätty vastaukseni. Arvoisa Visaisäntä, Uskonnot ovat kaltaiselleni täydelliselle pakanallekin mielenkiintoisia ilmiöitä. Ne eivät saa minua mitenkään hurmokseen, vaan ovat terveen uteliaisuuteni kohteita. Ehkä tähän ovat syynä perheen ja isäni suvun maallistunut maailmakuva. Kun lisäksi Hämeenlinnassa toimii hyvin aktiivinen vanhalestadiolainen fraktio, jolla on jopa kirkkonsa niin mielenkiintoa riittää. Kun lisäksi nämä monilapsiset perheet ovat hyvin koulutususkovaisiakin, niin kovin montaa heidän lastaan olen jossain vaiheessa opettanut. Tämänkertainen visa osuu juuri lestadiolaista ja erityisesi naisen asemaa siinä tarkastelevaan teokseen. Se on runsaasti palkittu ja se on ollut jopa melkoinen myyntimenestyjäkin. Myös opettajana toiminut Pauliina Rauhala on omien kokemustensa kautta valottanut teoksessaan Taivaslaulu juuri naisen roolia lestadiolaisyhteisössä. Voiko naisella olla muuta roolia kuin synnytyskone? Voiko nainen olla monipuolisesti ajatteleva, tunteva, toimiva ja kokeva yksilö, joka ei ole alisteinen miehensä pyyteille? Onneksi me saamme vastauksia omiin kokemuksiin perustuen, sillä kovin vahan asiasta on oikeaa tietoa ja siihen perustuvia näkemyksiä.

Tanner sanoi…

Kun talvisodan rauha tehtiin 13. helmikuuta 1940, niin hallituksen ministereistä vain Väinö Tannerille riitti rohkeutta puhua radion välityksellä rauhan tekemisestä ja sen kovista ehdoista koko kansalle. Puheensa lopussa hän totesi moniarvoisen demokraatin ja juuri sosialidemokraatin tavoin seuraavaa: ”Niiden varalta on meidän jatkuvasti pysyttävä yhtenä koossa, yksimielisinä ja sen kautta voimakkaina. Olisi tosin ymmärrettävissä, jos nyt tehdyn ratkaisun suhteen tulisi vallitsemaan eri mieliä. Siksi runsaasti voi toisenkin kannan puolesta esittää näkökohtia. Tämä mielipide-eroavaisuus ei kuitenkaan saisi häiritä aikaansaatua yhtenäistä rintamaa. Sitä tullaan varmastikin tarvitsemaan nyt alkavan rauhan aikana yhtä paljon kuin käydyn sodankin vallitessa. Entisyys on unohdettava. On katsottava tulevaisuuteen.” Miten tämä sopikaan Sanna Marinin johdolla eletyn korona-viruksen aikaan? Miten hän uskaltaa sanoa ja toimia juuri hienon demokraatin, sosialidemokraatin tavoin. Lainaus kirjasta: Lasse Lehtinen: Tanner itsenäisen Suomen miesOtava, Helsinki, 2017, 880 sivua