Eilen oli todella merkillinen ja mahtava ilta. Erinomaisen fiksu ja toisia ajatteleva ystäväni soitti ja ilmoitti, että oli tuomassa minulle ruokaa. Oli siinä kalkkunakastike, maksamakkaraa, kylmäsavustettua lohta, leipäjuustoa jne. jne. Hän on näet ajatellut, että tämä melkein puolitoista kuukautta karanteenissa ollut vanhus tarvitsee piristystä. Tietenkin tuollaisen ruoan saaminen piristi todella erinomaisesti, mutta hän ei ehkä nuorena tajunnut, että meitä vanhuksia voi piristää muutenkin. Tietenkin puhuimme ulkona ja etäällä toisistamme ja sekin oli piristävää. Kaiken ihanan ohessa hän toi mukanaan myös Into-kustannuksen luettelon syksyn 2020 kirjoita. Miten minä muistinkaan lapsuuteni ja nuoruuteni ihanan päivät. Tuolloin näet, kustantajat julkaisivat ainakin syksyllä, tulevien uusien kirjojen luetteloita. Niitä minä innolla sekaisin ja luin. Pistin merkkejä itse ostettavien ja sitten kirjastosta lainattavia. Se oli kuin olisi ollut taivaassa. Myöhemmin tulivat mukaan myös kirjojen alennusmyyntien luettelot ja ne tietenkin aiheuttivat yhtä suuria onnentunteita minästäni. Niitä luetteloita on kisapäivänä virastossani ja joskus aina eksyn niitä selailemaan ja lukemaan. Nyt Into-kustannuksen vuoden 2020 syysluettelo oli kuin taivaaseen olisi päässyt täältä Koronan ja karanteeniin keskeltä. Ja mikäs se hienompaa meillä maallisen vaeltajille! Eritoten arvostan tällaisen luettelon julkaisua kulttuuritekona, sillä näin saan kuvan itselleni siitä, mitä minun pitää leka, jotta voisi pitää itseäni edes kohtuullisen sivistyneenä. Tosin, tässä maalaisjuntista tuskin…