Kirjavisa viikko 18

30.4.2020

Arvoisa Visaisäntä,

André Brink 1935 – 2015

Kyllä ihmisen, siis varsinkin minun kaltaiseni, teot ja tiet ovat todella ihmeellisiä. Maaliskuun 12. päivä eli torstaina jouduin iltapäivällä omien lääkäreiden määräyksestä karanteeniin. Valtioneuvosto julisti vanhusten karanteenin vasta seuraavana maanantaina.

Kuitenkin oli aamupäivällä, kaikesta tulevasta tietämättömänä, lähtenyt kirjaostoksille Kanta-Hämeen parhaaseen kirjakauppaan, eli ison kirkon kierrätyskeskukseen. Tulevasta karanteenista tietämättömänä oli haalinut todella ison kasan historiaa, elämänkertoja, kaunokirjallisuutta ja muutakin todella mielenkiintoista luettavaa. Ja kaikilla oli hinta 50 centtiä, eli ei oikeastaan mitään. Ja onnellisena raahasin ostoskärryllisen kirjoja kotiin,

Mukaani lähti niin tuntemiani kirjailijoita kuin vähemmän tuntemiani, toki olin kaikista jotain kuullut ja lukenut. Tämän nyt kyseessä olevan kirjoittajan kirjat olivat jostain syystä jääneet minulle vieraiksi. Oikeastaan ihmettelen asiaa, sillä hän kirjoittaa mm. kielellä, joka on mielenkiintoinen kokoelma eri kielten todella voimakkaita vaikutuksia. Ehkä hän oli silloin ilmestymisen aikoihin minulle liian populaari ja massojen suosikki, väärin siis ajattelin tuolloin.

Keskeisenä vaikutekielenä ovat hollanti ja flaami, niihin sekoittuvat voimakkaasti saksa, ranska ja englanti. Tosin ruotsin kielestäkin on apua, sillä minusta hollanti/flaami ovat niin lähellä ruotisin kieltä. Kirjoittaja on kuitenkin työskennellyt englannin kielen ja kirjallisuuden professorina, joten sekin kieli lienee hänellä hyvin hallinnassa.

Kirja on alkuperäiseltä nimeltään ”Die muur van die pes”- Sen keskeinen teemä on varmaankin saanut vaikutteita ranskalaisen filosofin ja kirjailijan Albert Camus’n teoksesta ”Rutto”. Joskin ajankohta ja paikka eriävät. Camus’n Algerian sijasta tämä teos sijoittuu Vaucluse-vuoristoon, josta käytetään usein nimitystä esi-Alpit, eli se sijaitsee Välimeren ja varsinaisten Alppien välisellä alueella.

Teoksen päähenkilöt etsivät vuoden 1721 ruttoepidemian tähden rakennettua muuria, jotta elokuvan kuvauksia voitaisiin tehdä oikeassa ja aidossa ympäristössä. Tuolloin näet raivosi Provencen alueella rutto kuten oli tapahtunut jo 1300-luvun lopullakin.

Nyt meillä on koronavirus ja me rakennamme vain oman kodin seinien lisäksi henkisiä muureja suojaamaan itseämme, siis meitä vanhuksia. Tietenkin kirjailijan kohteena oli omassa kotimaassaan tuolloin 1983-1984 vallinnut rotuerottelu. Muurista tulee todella rajusti ihmisiä erottelevan yhteisön symboli, eli ihmiset ovat sairaita tai terveitä ja heidän ihmisarvonsa on sen mukaista.

Onneksi meillä ei ihmisarvoa alenneta karanteenilla, vaan se toimii meidän omaksi hyväksemme. Niin ja saamme aikaa todella tärkeille tekemiselle, kuten lukemiselle. Varsinkin juuri nyt ajankohtaiselle lukemiselle. Siis kuinka kirjallisuus heijastelekaan aikaa, joka on jossain juuri nyt ja jossain se tapahtuu jonkin ajan kuluttua.

Niin, teos on André Brinkin Ruttomuuri, joka suomennettiin heti ilmestymisvuonna 1984, ja ilmeisesti englannista ei alkuperäiskielestä afrikaansista.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.