Alkuna suurelle uralle
Yleinen / 27.7.2020

Suuri Illusioni Yhdestoista painos, 263 sivua WSOY, Helsinki/Juva, 1983 Kun kirjoittaja on vasta parikymppinen ja kyseessä on hänen toinen julkaistu teoksensa, ensimmäinen julkaistiin, kun kirjoittaja oli 17-vuotias. Tuon ensimmäisen teoksen julkaisi Suomen merimieslähetysseura ja se oli nimeltään Jumalaa paossa. Mutta mitä me voimme odottaa vain parikymppiseltä esikoisteoksensa julkaisijalta? Olemme toki myöhemminkin kuulleet kirjoittajasta, joka oli melkoisen tuottelias ja jonka vaikutus meni Suomen rajojen ulkopuolellekin. Ollessani opettajana, niin siellä oli eräs nuori ranskalaisen miesopettaja, joka kertoi syynä historian opiskeluun olleen juuri tämän kirjoittajan kaikkein, ehkäpä, tunnetuimman kirjan lukeminen ja sen vaikutus oli välitön, sillä sen lukemisen jälkeen hän halusi opiskella historiaa. Kirjailija itse ei erityisemmin tuonut esille erikoisteostaan ja usein tätä nyt käsiteltävää teosta pidetään hänen esikoisteoksenaan. Kuitenkin hän kirjoitti viidennen painokseen, se ilmestyi 1968, esipuheen, joka siis oli myös nyt käyttämässäni yhdennessätoista painoksessakin. Taitaa muuten nykyisin olla myynnissä jo noin 20. painos tästä teoksesta? Teos on melkoinen melodraama, jossa tupakoidaan ja ryypätään, mutta ollaan todella neitseellisiä kaiken seksin suhteen. Tosin se kuitenkin aina vilahtelee siellä täällä. Tapahtumapaikkoina ovat Helsinki ja eritoten sen ns. nykyiset paremmat kaupunginosat ja tietenkin Pariisi, joka teoksen kirjoittamisen aikaan edusti eurooppalaisuutta ja modernismia parhaimmillaan. Waltari oli erityisesti frankofiilisti suuntautunut, kuten hänen useat ystäväänsäkin, joista eritoten on…

Suomalainen Cosa Nostra
Kunnallispolitiikka / 25.7.2020

Pekka Viljanen Eeva-Liisa Hynynen Kittilään laki Otava, Helsinki/Keuruu. 2020, 400 sivua Italia on mainio maa, siellä valmistetaan eräät maailmaan parhaat urheiluautot, mutta samaan aikaan siellä eletään vielä osittain, eritoten vanhan Kahden Sisilian kuningaskunnan alueella eli Etelä Italiassa, eräänlaisessa Rooman valtakunnan rappeutumisen jälkeisessä ajassa. Tuolloin valinneet epävakaat ajat synnyttivät eräänlaisen klientti järjestelmän, joka nykyisin tunnetaan Cosa Nostra (meidän asiamme) organisaationa, tuttavallisemmin Mafiana. Maanosamme aivan toisella laidalla, pohjoisessa Euroopassa on vallassa lähes samankaltainen järjestelmä, jota sivistyneesti kutsutaan rakenteelliseksi korruptioksi. Juuri tätä rakenteellisen korruption muotoa ja ilmestymään Lapin alueella sijaitsevassa Kittilän kunnassa käsittelevät tässä kirjassa professori Pekka Viljanen sekä toimittaja Eeva-Liisa Hynynen eli kirjan tekijät. Yleensä klienttijärjestelmän ja mafian pomona on toiminut mies eli capo, mutta pohjoisen sovelluksesta kyseessä on matruuna, eli nainen, eli nakkikauppias ja jopa ihan oikealta nimeltään on Päivikki toi jotain vastaavaa. Hänen erityssuojeluksessaan on hänen tossu veljensä ja kunnan kepulaiset ja persut, mutta myös osa vasemmistoliittolaisista ovat enimmältään hänen innokkaita apulaisiaan, joskin joitakin kunnan etua ajattelevia myös löytyy. Kansallisesta lainsäädännöstä he viis veisaavat ja ovat korottaneet itsenä sen yläpuolelle ja lakien ainoiksi tulkitsijoiksi, kuten Italian mafiosot ainakin. Eräänlaiseksi kirjan tunnuslauseeksi voidaan katsoa takakanne teksti: ”Mitä tapahtuu, kun kuntapäättäjät asettavat paikallisen yritystoiminnan kuntalaisten edun edelle?” Tästähän on todellakin kyse niin…

Kirjavisa 10/2020

Arvoisa Visaisäntä, En voi olla ihmettelemättä ihmisten hienoa ja laajaa tietämystä kirjallisuudesta. Edellisen kisan teos Ronja Ryövärintytär ei soittanut minkäänmoista kelloa mielessäni, teksti oli kauniin runollista ja kuvailevaa, vaan pysyi tietoisuuteni ulottumattomissa. Vinkeistäkään ei ollut apua, oli asiasta ulkona kuin lumiukko  pakkasella hangessa. Onneksi nyt oli toisin ja suurella riemulla totesin, että onneksi vielä jotain muistan ja jotain on matkan varrella tarttunut minunkin mieleeni. Ensinnäkin jokin häivekuva kohosi kirjoittajasta mieleen, sillä ensinnäkin on noin 100 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanutta, siis melko harva siinä on onnistunut. Kuka heistä lopetti kirjoittamisensa kymmenen vuotta sitten? Ja tuolloin hän oli jo melko iäkäs eli varmaankin nykyisin jo edesmennyt! Kun lisäksi hänen lähes koko tuotantonsa on suomennettu, ensimmäistä lukuun ottamatta. Kirjoja on syntynyt siis 14, joka ei ole mikään valtava luku. Suomentaminen on todella merkittävä saavutus. Sitten vanhuksella välähti. Sitaatin kohta ”Ollessaan sir William Templen sihteerinä Jonathan Swift juoksi monta kilometriä päivässä laskeakseen ulos höyryä”, pani ajatukset liikkeelle. siinä oli tuttua ja pari ristiriitaa. Historiallisesti Jonathan Swift (1667 – 1745) oli todellisuudessa sir John Templen (1600 – 1677) sihteerinä, ei siis Williamin. Toinen ristiriita tulle monen kilometrin juoksusta. Ei tuolloin ylhäinen britti lähtenyt juoksemaan, ei hän olisi siihen oikein edes pysynyt. Juokseminen oli antiikissa sotilaiden tekemistä…