Kirjavisa 10/2020

9.7.2020

Arvoisa Visaisäntä,

En voi olla ihmettelemättä ihmisten hienoa ja laajaa tietämystä kirjallisuudesta. Edellisen kisan teos Ronja Ryövärintytär ei soittanut minkäänmoista kelloa mielessäni, teksti oli kauniin runollista ja kuvailevaa, vaan pysyi tietoisuuteni ulottumattomissa. Vinkeistäkään ei ollut apua, oli asiasta ulkona kuin lumiukko  pakkasella hangessa.

Onneksi nyt oli toisin ja suurella riemulla totesin, että onneksi vielä jotain muistan ja jotain on matkan varrella tarttunut minunkin mieleeni.

Ensinnäkin jokin häivekuva kohosi kirjoittajasta mieleen, sillä ensinnäkin on noin 100 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanutta, siis melko harva siinä on onnistunut. Kuka heistä lopetti kirjoittamisensa kymmenen vuotta sitten? Ja tuolloin hän oli jo melko iäkäs eli varmaankin nykyisin jo edesmennyt!

Kun lisäksi hänen lähes koko tuotantonsa on suomennettu, ensimmäistä lukuun ottamatta. Kirjoja on syntynyt siis 14, joka ei ole mikään valtava luku. Suomentaminen on todella merkittävä saavutus.

Sitten vanhuksella välähti. Sitaatin kohta ”Ollessaan sir William Templen sihteerinä Jonathan Swift juoksi monta kilometriä päivässä laskeakseen ulos höyryä”, pani ajatukset liikkeelle. siinä oli tuttua ja pari ristiriitaa. Historiallisesti Jonathan Swift (1667 – 1745) oli todellisuudessa sir John Templen (1600 – 1677) sihteerinä, ei siis Williamin. Toinen ristiriita tulle monen kilometrin juoksusta. Ei tuolloin ylhäinen britti lähtenyt juoksemaan, ei hän olisi siihen oikein edes pysynyt. Juokseminen oli antiikissa sotilaiden tekemistä ja siihen sivistyneet eivät ole sen jälkeen siihen alentuneet. Jotkut sitä ovat yrittäneet tehdä, mutta… Autotallin takakirjastosta teos kuitenkin löytyi ja siten uudelleen luettavaksi.

Kirja oli todella tunnettu, sillä ilmestymistä seuraavana vuonna sen kirjoittaja sai teoksesta Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon ja oikeastaan kaiken kruununa kirjoittajalle myönnettiin samana vuonna Nobelin kirjallisuuspalkinto. Harvalle kirjoittajalle on moinen lottovoitto osunut kohdalle,

Kirja itsessään on hyvin monitasoinen. Kirjoittaja kirjoittaa kirjailijasta, oikeastaan kahdesta.  Kun kirjoittajista on kyse, niin emme missään tapauksessa voi välttyä klassisten kirjoittajien sitaattien runsaudelta. Juuri tämä kertoo kirjailijan suuresta ja laajasta sivistyksestä. Valitettavasti me olemme nykyisin supistamassa tietoisuuttamme aiemmasta ajattelusta, vaikka nyt meillä oli mahdollisuuksia siihen kuin koskaan aiemmin ihmisen olemassaolon aikana.

Ehkä tämä laaja-alainen ylissivistys tai sen puute on saanut minut vieraantumaannykykirjallisuudesta, se on tappio oman minäni sivistykselle. Ja kun sitaatit ovat antiikin Kreikasta ja kirjoitettavalle ajalla ja senkin jälkeiselle noin 300 ajalla, niin se on minulle sitä mieluisinta luettavaa.

Ai niin, tämä Nobelilla palkittu kirjailija on tietenkin kanadalaisamerikkalainen Saul Bellow (1915 – 2005) ja hänen teoksensa Humboldtin lahja (Humboldt’s gift), joka ilmestyi 1975 ja sen suomensi Kai Kaila vuonna 1976. Kirja on ilmestynyt Tammen Keltaisen kirjaston teoksena numero 130. Tämä keltainen kirjasto on varmasti ehdottomasti parasta mitä mikään kustantamo on suomalaiselle lukijalle antanut.

Kesän lopulle kauniita säitä toivottelen.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.