Suomalainen Cosa Nostra

25.7.2020

Pekka Viljanen Eeva-Liisa Hynynen
Kittilään laki

Otava, Helsinki/Keuruu. 2020, 400 sivua

Italia on mainio maa, siellä valmistetaan eräät maailmaan parhaat urheiluautot, mutta samaan aikaan siellä eletään vielä osittain, eritoten vanhan Kahden Sisilian kuningaskunnan alueella eli Etelä Italiassa, eräänlaisessa Rooman valtakunnan rappeutumisen jälkeisessä ajassa. Tuolloin valinneet epävakaat ajat synnyttivät eräänlaisen klientti järjestelmän, joka nykyisin tunnetaan Cosa Nostra (meidän asiamme) organisaationa, tuttavallisemmin Mafiana.

Maanosamme aivan toisella laidalla, pohjoisessa Euroopassa on vallassa lähes samankaltainen järjestelmä, jota sivistyneesti kutsutaan rakenteelliseksi korruptioksi. Juuri tätä rakenteellisen korruption muotoa ja ilmestymään Lapin alueella sijaitsevassa Kittilän kunnassa käsittelevät tässä kirjassa professori Pekka Viljanen sekä toimittaja Eeva-Liisa Hynynen eli kirjan tekijät.

Yleensä klienttijärjestelmän ja mafian pomona on toiminut mies eli capo, mutta pohjoisen sovelluksesta kyseessä on matruuna, eli nainen, eli nakkikauppias ja jopa ihan oikealta nimeltään on Päivikki toi jotain vastaavaa. Hänen erityssuojeluksessaan on hänen tossu veljensä ja kunnan kepulaiset ja persut, mutta myös osa vasemmistoliittolaisista ovat enimmältään hänen innokkaita apulaisiaan, joskin joitakin kunnan etua ajattelevia myös löytyy. Kansallisesta lainsäädännöstä he viis veisaavat ja ovat korottaneet itsenä sen yläpuolelle ja lakien ainoiksi tulkitsijoiksi, kuten Italian mafiosot ainakin.

Eräänlaiseksi kirjan tunnuslauseeksi voidaan katsoa takakanne teksti: ”Mitä tapahtuu, kun kuntapäättäjät asettavat paikallisen yritystoiminnan kuntalaisten edun edelle?” Tästähän on todellakin kyse niin mafiassa kun rakenteellisessa korruptiossakin.

Kaikkihan alkoi siitä, kun Kittilän kunnanjohtaja, joka toimi virkavastuulla ja noudatti kunnan hallinnon ohjesääntöjä, teki tutkintopyynnön hissiyhtiön toimitusjohtajasta Herra Palosaaresta. Saman aikaiseksi hissiyhtiön hallitus oli siirtänyt ko. henkilön projektiluontoisiin tehtäviin. Kyse oli hissikaupassa tapahtuneista virheistä ja tietojen vuotamisesta kilpailutilanteessa toisen tarjoajan hyväksi.

Tästä erottamisesta ja kunnanjohtajan tutkimuspyynnöstä matruuna riehaantui, oli koskettu hänen veljeensä ja suojattinsa, eli pyhiin arvoihin. Koko kepulaisvetoinen organisaatio eli kaikki perässähiihtäjät organisoitiin vastaiskuun ja jopa yleisesti saatavan kirjaan voimalla.

Kuten jokainen kunnallispolitiikkaan seuraavat varmasti tietää, niin kunnanjohtaja on eräänlainen kuntalaisten, niin päättäjien kuin tavallisten asukkaiden kusitolppa. Kunnanjohtaja on melkoisen helposti erotettavissa, mutta kuitenkin pitää noudattaa määrättyjä laissakin säädettyjä toimintatapoja.

Vaan mitä teki Kittilän valtuutetuista suurin osa? Se ryntäsi kauko-ohjattuna erottamaan kunnanjohtajaa mistään lainsäädännöstä mitään välittämättä. Siitä syntyi sotku, joka hakee vertaistaan maamme kunnallishallinnon historiassa.

Sotku jatkuu yhtä, sitä selvitellään vielä vuosia eri oikeusasteissa ja kaikki maksaa enemmän kuin paljon. Mutta tyhmä kittiläläinen kansa se sitten maksaa ja saa näin mitä on tilannut. Kittilässähän tulee rahaa niin ikkunoiden kuin ovienkin täydeltä, kuten eräs kunnan muita itseään fiksummaksi luuleva kunnan työntekijä on todennut.

Ratkaisu on siis oikeusistuimien kädessä, sillä jopa valtiovalta on ollut voimaton, sillä nykyisen hallituksen edeltäjässä istuivat niin persujen kuin keskustankin edustajat, Hallitus toki yritti ja onnistuikin saamaan aikaan lex-Kittilän, mutta se vaikutus on jäänyt melkoisen niukaksi.

Kirja sinänsä on oivallinen esitys koko sotkusta, jossa niin lehdistö kuin asiantuntijatkin ovat olleet kittiläläisten mielestä vain suuria konnia. Ovat tahtonee pahaa niin nakkikauppiaalle kuin hänen nyrverölle veljelleen kuin koko Kittilällekin.

Teoksen kirjoittajat ovat koko prosessin ajan seuranneet tapahtumia Kittilässä ja kaikkia osailmiöitäkin. Suomen Kuvalehdestä on tullut kirosana Prosessin tukijoiden parissa. Onneksi meillä on edes uksi lehti, joka osaa ja kykenee puuttumaan tällaisiin väärinkäytöksiin, Useat lehdet pelkäävät korruption päättyvät, jos he suhtautuvat vähänkään kriittisesti tapahtumiin ja varsinkin matruunan vaikutukseen kaiken taustalla.

Myös koko kuntakenttä ja kunnallinen itsehallinto joutuvat tarkastelun kohteeksi. Onko meidän kunnillamme liian laaja itsehallinto, ovat he kuin herttuakunnat keskiajan kuningaskunnissa? Pitäisi niin vahvaa itsehallintoa rajoittaa ja miten voimakkaasti? Olemme me eri kunnissa asuvat eriarvoisessa asemassa? Itse asun kunnassa, jossa kuntalaisten tarpeet ja palvelut ovat melko korostetusti esillä. Kittilä on erimerkki kunnasta, jossa yrityksen ja eritoten yhden yrityksen etu menee kaiken muun edelle.

Toisaalta voisiko olla mielekästä rajoittaa yhden puolueen valtuutettujen lukumäärää, ei syntyisi yhden puolueen diktatuurisesti hallitsemia kuntia, vaan olisi aina pidettävä mielessä demokraattinen toiminta ja laillisuuden puitteissa toimiminen.

Olen saanut vihiä, että tulevassa hallintotieteellisessä väitöskirjassa on jo mukana Kittilän tapaus erään esimerkkinä. Mitä enemmän me saamme tietoa Kittilän mafian toiminnasta, niin paremmat mahdollisuudet meillä on onnistua vastaavien tapausten torjunnassa.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.