Alkuna suurelle uralle

27.7.2020

Suuri Illusioni
Yhdestoista painos, 263 sivua
WSOY, Helsinki/Juva, 1983

Kun kirjoittaja on vasta parikymppinen ja kyseessä on hänen toinen julkaistu teoksensa, ensimmäinen julkaistiin, kun kirjoittaja oli 17-vuotias. Tuon ensimmäisen teoksen julkaisi Suomen merimieslähetysseura ja se oli nimeltään Jumalaa paossa. Mutta mitä me voimme odottaa vain parikymppiseltä esikoisteoksensa julkaisijalta?

Olemme toki myöhemminkin kuulleet kirjoittajasta, joka oli melkoisen tuottelias ja jonka vaikutus meni Suomen rajojen ulkopuolellekin. Ollessani opettajana, niin siellä oli eräs nuori ranskalaisen miesopettaja, joka kertoi syynä historian opiskeluun olleen juuri tämän kirjoittajan kaikkein, ehkäpä, tunnetuimman kirjan lukeminen ja sen vaikutus oli välitön, sillä sen lukemisen jälkeen hän halusi opiskella historiaa.

Kirjailija itse ei erityisemmin tuonut esille erikoisteostaan ja usein tätä nyt käsiteltävää teosta pidetään hänen esikoisteoksenaan. Kuitenkin hän kirjoitti viidennen painokseen, se ilmestyi 1968, esipuheen, joka siis oli myös nyt käyttämässäni yhdennessätoista painoksessakin. Taitaa muuten nykyisin olla myynnissä jo noin 20. painos tästä teoksesta?

Teos on melkoinen melodraama, jossa tupakoidaan ja ryypätään, mutta ollaan todella neitseellisiä kaiken seksin suhteen. Tosin se kuitenkin aina vilahtelee siellä täällä.

Tapahtumapaikkoina ovat Helsinki ja eritoten sen ns. nykyiset paremmat kaupunginosat ja tietenkin Pariisi, joka teoksen kirjoittamisen aikaan edusti eurooppalaisuutta ja modernismia parhaimmillaan. Waltari oli erityisesti frankofiilisti suuntautunut, kuten hänen useat ystäväänsäkin, joista eritoten on mainittava Olavi Paavolainen.

Koska maassa vallitsee kieltolaki, niin ehdottomasti nuoret kirjailijan on läträttävä melkoisesti viinan kanssa, sen laittomasta hankinnasta aina sekopäiseen juopotteluun saakka. Tietenkin myös muutakin kannattaa ja ehdottomasti pitää kokeilla ja jatkuvasti palaa tupakka ja tuhoaa keuhkoja. Tuskin Waltari moista määrää myrkkypuikkoja ehti polttamaan, ei ainakaan ennen 20-vuotispäiväänsä.

Myös suuret rakkauden tunteet ovat mukana kuvassa. Toisaalta kirjailija korostaa ns. puhdasta rakkautta, joka ei liene terminä sisältänyt seksuaalista intohimoa tai tyydytystä. Lopussa saamme melko hienovaraisesti tietää, että erä keskeinen henkilö on saanut seksuaalisista hurjasteluistaan joko syfiliksen eli kupan tai jonkun muun sukupuolitaudin, olihan sellainen Eino Leinollakin.

Kuitenkin tämä saastunut henkilö ei halua tartuttaa suureen rakkauteensa ko. tautia ja siksi tekee lopullisen ratkaisunsa. Päättää päivänsä omatoimisesti Pariisissa. Onneksi nykyisin tästä selvittäisiin lääkityksellä, hivenen antibiootteja sisään ja homma hoituisi.

Melkoisen melodraaman on nuori kirjailija pystynyt kirjoittamaan, mutta kuitenkin se lienee aikalaiskuvauksena hienosti tehty. Puhuttiin avainromaanista, että kirjan henkilöillä olisi siis elävät esikuvat todellisessa elämässä, mutta itse en yritä tunnistella, enkä siihen varmaan mitenkään edes kykenisi.

Melkoisen hyvin Waltari uransa aloitti ja ura kehittyikin teodella komeasti ja korkealle.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.