Kittilän mafioosot
Yleinen / 16.8.2020

Pekka Viljanen Eeva-Liisa Hynynen Kittilään laki Otava, Helsinki/Keuruu. 2020, 400 sivua Italia on mainio maa, siellä valmistetaan eräät maailmaan parhaimmat urheiluautot, mutta samaan aikaan siellä eletään vielä osittain, eritoten vanhan Kahden Sisilian kuningaskunnan alueella eli Etelä Italiassa, eräänlaisessa Rooman valtakunnan rappeutumisen jälkeisessä ajassa. Tuolloin valinneet epävakaat ajat synnyttivät eräänlaisen klientti järjestelmän, joka nykyisin tunnetaan Cosa Nostra (meidän asiamme) organisaationa, tuttavallisemmin Mafiana. Maanosamme aivan toisella laidalla, pohjoisessa Euroopassa on vallassa lähes samankaltainen järjestelmä, jota sivistyneesti kutsutaan rakenteelliseksi korruptioksi. Juuri tätä rakenteellisen korruption muotoa ja ilmestymään Lapin alueella sijaitsevassa Kittilän kunnassa käsittelevät tässä kirjassa professori Pekka Viljanen sekä toimittaja Eeva-Liisa Hynynen eli kirjan tekijät. Yleensä klienttijärjestelmän ja mafian pomona on toiminut mies eli capo, mutta pohjoisen sovelluksesta kyseessä on matruuna, eli nainen, eli nakkikauppias ja jopa ihan oikealta nimeltään on Päivikki toi jotain vastaavaa. Hänen erityssuojeluksessaan on hänen tossu veljensä ja kunnan kepulaiset ja persut, mutta myös osa vasemmistoliittolaisista ovat enimmältään hänen innokkaita apulaisiaan, joskin joitakin kunnan etua ajattelevia myös löytyy. Kansallisesta lainsäädännöstä he viis veisaavat ja ovat korottaneet itsenä sen yläpuolelle ja lakien ainoiksi tulkitsijoiksi, kuten Italian mafiosot ainakin. Eräänlaiseksi kirjan tunnuslauseeksi voidaan katsoa takakanne teksti: ”Mitä tapahtuu, kun kuntapäättäjät asettavat paikallisen yritystoiminnan kuntalaisten edun edelle?” Tästähän on todellakin kyse niin…

Valoaaltoja
Yleinen / 9.8.2020

Kaarina Valoaalto Avantgarderobe ja muuta irtaimistoa Tammi, Helsinki/Falun Ruotsi, 2008, 224 sivua Suomalaisessa kirjallisuudessa ei nykyisin ole toista yhtä sanoilla ja sanonnoilla leikittelevää kirjottaa kuin Kaarin Valoaalto. Jo hänen nimensäkin on eräänlainen sanoilla leikittely. Vielä enemmän sitä on nyt käsiteltävän kirjan nimi, joka muodostuu kahdesta osasta, josta näin muodostuu ihan uusi erilainen käsite, joka saa muotonsa lukijan mielessä. Kirjan nimen monitasoisuus käy hyvin ilmi seuraavasti. Avantgarde on suomeksi etuvartio ja garderobe on vaatekaappi. Kun lisäksi avant tarkoittaa eteenpäin ja edellä. Myös sanan toisessa osassa robe tarkoittaa mekkoa ja päällysvaatetta, niin lukijalle on siinä kylliksi pohdittaa, että mistä on oikeastaan kyse. Oikeastaan sekoittaa vielä kirjan nimen toinen osa eli ja muuta irtaimistoa, joka on täydellinen vastakohta kiinteälle omaisuudelle tai omistukselle. Eli voidaan moninaisesti puhtia, että mistä kirjassa on oikein kyse, siis ainakin sen imen perusteella. Vai onko oikeastaan kyse yhtikäs mistään! Kirjan sisältö jakautuu kolmeen päälukuun: Irtaimistoa, Avantgarderobe ja Bagatelle. Nämä kolme päälukua puolestaan jakautuvat lyhempiin sivun, kahden tai kolmen pituisiin kertomuksiin, joilla on asiaa kuvaava nimensä tai sitten ovat aivan ilman nimiotsikkoa. Lienee syytä hiukan valaista kirjan sisältämien valoaaltojen (uusi tämän teoksen kirjoittajan mukaan luotu termi) sisältöä. Joskaan otsikko voi olla täysin väärä tai siiten enemmän kuin oikea, mutta aina…