Ossin Blogi

Atte KorteKunnan toimivalta ja harkintavalta yleisellä ja erityisellä toimialallaKarelia-ammattikorkeakoulun julkaisuja A; Tutkimuksia 4, Joensuu 2020, noin 333 sivua Todella harvoin tulee perehdyttyä melko vieraan tieteenalan keskeisiin ja mielenkiintoisiin teoksiin. Nytkin on kyseessä väitöskirja, jonka on aikaansaanut erinomaisen fiksu ja älykäs ystäväni. En ole lukenut kirjaa pelkästään ystävyyden tähden, vaan syyt ovat syvemmällä ja se käsittelee osittain oman vapaa-aikani kiinnostuksen kohteita. Tietysti pieni jalansija Könkään korvessa, joka puolestaan on Levin täydellistä korpimaisemaa, antaa minulle jonkinmoisen yleispätevän tietämyksen perehtyä asiaan. Tietenkin olen edelleen oman kuntani jäsen ja innolla seuraan myös naapureiden tekemisiä ja olemista. Vaikka oma koulutukseni ja ehkä oppineisuuseteni, meneekin väitöskirjan aiheen ulkopuolelle tai oikeastaan yläpuolelle, niin kuitenkin voin turvautua henkilöhistorialliseen taustaani, sillä eräs esi-isäni oli Turun akatemian historian ja yhteiskuntatiedon professori ja myöhemmin myös lainkäytön professori Axelius Kempe. Hän jo 1600-luvulla opetti perustuslakia, josta opetuksesta tuolloinen Turun piispa kanteli hallitsijalle. Asia ratkesi, kun Akatemian kansleri Pietari Brahe hallisijan puolesta ilmoitti, että professori Kempe saa jatkaa perustuslain luennoimista. Näin minulla on kaikki oikeudet esiintyä suurena ja kaikkitietävänä asiantuntijana tässäkin asiassa. Kun lisäksi Kempe perusti yliopiston kirjaston, johon sai Ruotsista suuren määrän kirjalahjoituksia, niin kykyni riittävät ihan mihin vaan. Aten Korteen väitöskirja on ns. artikkeliväitöskirja ja se koostuu kokonaisuuden yhteenvedosta, jota voidaan…

Lauri Nurmi Jussi Halla-Aho Epävirallinen elämäkerta Into-kustannus, Helsinki/Tallinna, 2021, 336 sivua Olen lukenut jokaisen Lauri Nurmen kirjoittaman ja Into -kustantamon kustantaman teoksen ja kaikissa niissä on hyvin selkeä yhteinen tekijä. Kyseessä on tietenkin kirjoittajan hieno kyky kirjoittaa eläväistä ja helposti luettavaa ja samalla monivivahteista tekstiä. Se harvalla kirjoittajalta nykyisin onnistuu. Itse kirjan sisällössä suuri osa on jo aiemmin tuttua ja monissa erilaisissa medioissa meille esille tuotua. Uskomaton on kuitenkin Jussi Halla-Ahon seuraavanlainen toteamus: ”Inhoan sitä, että sivilisaationi tekee hidasta itsemurhaa. Sydämeni särkyy, kun katselen miten läntinen maailma, joka kerran niin urheasti vastusti kommunismia ja välttyi siltä, on nyt vapaaehtoisesti uppoamassa uuteen painajaiseen. Pimeä aika on alkamassa”. En vain voi tällaisena yksinkertaisena lukijan ymmärtää tohtorismiehen tietämättömyyttä historiasta. Ei vaadi suurtakaan lukemista, kun saa tietää miten kulttuurit ovat historiassa syntyneet ja kuolleet eli näivettyneet ja uudenlaisiksi muuttuneet. Niin on käynyt Antiikin Rooman tai Kreikan kulttuureille, Egyptin vanhalle kulttuurille ja Kiinan useallekin eri kulttuurille. Suosittelen tohtorille luettavaksi 10 osaista teosta Histoire Générale des Civilisation, siitä sen tietää todelle hyvin. Tai sitten hiven pienempi yleisesitys eli Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatu: Maailmanhistorian ääriviivoja, joka on lyhennettynä ilmestynyt 1961. Jonkinmoista pelkoa herättää tietenkin Halla-ahon antisemitismi, eli juutalaisvastaisuus, joka saa jotenkin irvokkaita ja suureen tietämättömyyteen perustuvia ajatuksia….

Yrjö Niiniluoto Löysin idän Esseitä Kreikasta, Bysantista, Venäjästä ja Suomesta Otava, Helsinki, 1958, 197 sivua Yleensä on innostunut lukemaan kirjoja, joku teoksissaan tai blogikirjoituksissa suosittelee. Tosin jo kirjoituksen pitää olla itsessään mielenkiintoinen ja henkisesti antoisa, että ovat siitä vinkit opikseni ja lukemisekseni. Tällä kertaa vinkki tule Mauno Saaren kirjoittamasta eräänlaisesta haastattelu omaelämäkerrasta nimeltä Mies nimeltä Haavikko, jossa suositeltiin tätä Yrjö Niiniluodon teosta mielenkiintoisena tienä kohden idän tuntemusta. Yrjö Niiniluoto (1900 – 1961) oli pitkäaikainen Helsingin Sanomien päätoimittaja vuodesta 1938 lähtien aina kuolemaansa saakka. Hänen puolisonsa oli saman lehden kulttuuritoimittaja Marja Linturi. Hänen perheensä kokonaisuutta täydentävä lapset, toimittaja Maarit Niiniluoto sekä filosofi ja Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto. On siinä ollut melkoinen perhe, mutta kyllä oli perheen isässäkin ainesta moneksi. Esseiden polku lähteen liikkeelle Antiikin Kreikasta, ja niissä jo ensimmäisissä todetaan se heikko yhteys, joka nykyisen ja antiikin Kreikan välillä on, eli se on lähes olematon. Tämän hän kirjassa toteaa ja jopa hän harmitellen. Kuitenkin kirjoittajalla on taito ymmärtää asiat ja nauttia kaikesta sitä mitä on antiikista meille nykyihmisille säilynyt, ja jopa korjattuna ja uudelleenrakennettunakin. Kreikka-teema on esille yli sata sivua eli enemmän kuin muute esille nostetut seikat. Miten monet nykyisenkin kulttuurimme seikat periytyvät meille juuri Antiikin Kreikasta eli Hellasta. Tietysti…

Joseph CzapskiProust contre la déchéanceConférance au camp de GriazowietzNoir sur Balanc, ,Lausanne, 2011, 93 Pages Pieni on kirjan fyysinen koko, mutta en henkinen koko täyttää kokonaisen maailman, ei vain vertauskuvallisesti vaan ihan faktillisesti. Kirjoittaja syntyi 3. Huhtikuuta 1896 Prahassa. Hänen isänsä oli puolalainen kreivi Jerzy Hutten-Czapsi ja äitinsä oli itävaltalainen kreivitär Josépha Thun-Hohenstein. Eli kovin oli fin FR siecle väkeä hänen perheensä ja melkoisen korkealta aristokratiaa, joskin vain puolalaista. Hän sai hyvin eurooppalainen kasvatuksen, mutta kun hänen äitinsä kuoli pojan ollessa vasta kuuden ikäinen, niin tietysti elämään tulee väkisinkin muutoksia. Jo vuosina 1908- 1916 hän opiskeli Pietarissa, jossa suoritti ylioppilastutkinnon ja aloitti opintonsa lakitieteessä ja pianonsoitossa. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa hän liittyi Venäjän armeijaan, kuten teki vastaavasti paroni Mannerheim. Molempien kotimaa niin kreivin puola kuin paronin Suomi olivat olleet osa suurta Vanajan imperiumia, mutta sodan pyörteissä ne olivat itsenäistyneet. Molemmat siis tekivät samankaltaisen ratkaisun ja palasivat helmikuun 19917 vallankumouksen jälkipyörteissä kotimaihinsa, toinen Suomen ja toinen Puolaan. Sodan ja venäjän vallankumousten jälkeen Czapski asettui asumaan Pariisiin, jossa hän tietenkin kohtasi, ei tosin henkilökohtaisesti Marcel Proustin, joka ehti elää vielä muutaman vuoden ja viimeistellä jättimäistä 1900-luvun ehdottomasti tärkeintä teosta. Olihan Pariisi myös taiteen, kulttuurin ja jopa huvittelunkin pääkaupunki Euroopassa. Mutta puolalainen kreivi Czapski…

Karo Hämäläinen Kansalliskirjailija Romaani Väinö Linnasta WSOY, Helsinki, EU, 2020, 409 sivua Noin pääsääntöisesti en ole erityisen innostunut romaanitaiteesta, enkä sen nimeen vannovista teoksista. Tietenkin on luettu pakolliset ja jopa melkoinen määrä ei pakollisiakin teoksia. Kun vielä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on ehdoton suosikkini, niin taidan olla melko ihmeellinen ja erilainen? Tietenkin luettujen listassa ovat tämän ”romaanin” kohdehenkilön tuotanto, siltähän ei voi kukaa välttyä, siis niiden lukemiselta. Kuitenkin Karo Hämäläinen on nimennyt kirjansa romaaniksi, ja sen on tarkoitus kertoa kansalliskirjailija Väinö Linnasta. Noin yleisesti on todella mielenkiintoista, että miten todellisesta kansallisesta monumentista, kuten Väinö Linna eittämättä on, voi kirjoittaa romaanin, joka noin pääsääntöisesti on enemmän ja vähemmän puhtaan mielikuvituksen tuotetta. Tämän yksittäisen romaanin tekee mielenkiintoiseksi se, että se kertoo kuvitteellisen dokumentin tekemisestä ja tuottamisesta. Tämän dokumentin kohteena on tietenkin Väinö Linna. Dokumenttihan on mitä useimmin sukeltamista nykyisyyden kautta menneisyyteen. Tämäkin dokumentti alkaa Urjalasta eli Linnan syntymäkodin vähäisiltä raunioilta. Ja tässä oma henkilöhistoriani liittyy Väinö Linnaan. Hänen vanhempansa olivat lähes samaa vuosikertaa oman isäni äidin kanssa. Kun asuinpiirin oli lähes samalla kylällä, niin pakostihan pienen pitäjän ja saman kyläpiirin asukkaat toisensa tunsivat ja muksuina leikkivät yhdessä, siis mikäli vakavimmilta tekemisiltään ehtivät. Tämän yhteisen perimän tähden Väinö Linna kirjoitusten hämäläismurteiden vaikutus…