Bengt Jangfelt Venäjä Aatteet ja ideat Pietari Suuresta Putiniin (Vi och dom. Bengt Jangfelt on Ryssland som idé) Suomentaneet Veli-Pekka Ketola ja Taina Wendorf Siltala, Helsinki/Keuruu, 2022, 214 s. Jos joku kirja voi järkyttää maailmankuvaa, niin juuri tämä lukemani kirja pystyi se tekemää. Vielä kun lehdet kertovat, että Venäjä aikoo tuoda uuden armeijakunnan Karjalaan, niin sitä suuremmaksi järkytykseni ja sen myötä pelkoni kasvaa. Kirjan nimi on valittu hyvin mielenkiintoisesti, sillä oikeastaan Pietari ns. Suuri, on ollut vain eräänlainen välivaihe Venäjän suhtautumisessa Eurooppaan ja eurooppalaisuuteen. Putin on palauttanut venäläisyyden ns. korkean moraalin. Mitä sillä oikein tarkoitetaan, eli on oikeus surmat viattomia siviilejä ja lapsia ohjuksilla. Tosin Jangefelt hienosti ja todella karmivasti käy tämänkin uskomattoman myytin kimppuun. Tietenkin monimiljoonaiseen kansaan mahtuu hyvin erilaisia sukukuluttajia kuin myös niiden parsijoita. Suuri enemmistö, ja eritoten Venäjällä, on todella höynäytettyä ja virallisesti johdateltua uskomaan tarinat ylevästä ja moraalisesti korkeasta kansasta. Voi kutenkin käydä niin kuin Jangfelt toteaa siteeratessaan 1853 – 1900 elänyttä venäläistä ajattelijaa Vladimir Solovjeviä, että: ”Kansallinen itsetietoisuus on yksi asia; mutta kun kansan itsetietoisuus muuttuu itsetyytyväisyydeksi ja itsetyytyväisyys lähenee itsepalvontaa, sen luontainen seuraus on itsetuho; satu Narkissoksesta on kehotus yksilöiden lisäksi kokonaisille kansoille.” Kun en halua kerrata tässä kaikkea sitä kamaluutta, jota kirja pitää…
En itse ole suuremmin innostunut tai kiinnostunut tämän kirjoittajan teoksista, joita on uskomattoman runsaasti. Tietenkin hänen väitöskirjansa oli kohtuullisen mielenkiintoinen ja uutta antava. Eritoten olen kiinnostunut 1800-luvun lopun Pariisista ja sen elämästä. Todella tunnettu ja arvostettu ranskalainen kirjailija Émile Édouard Charles Antoine Zola kirjoitti tuolloin kuvauseno maasta ajastaan eli Les Rougon-Macquart-kirjasarjan. Naisten paratiisi, jossa erityisesti keskitytään suuren tavaratalon rakentumiseen ja sen toimintaa on ollut lähellä minua. Juuri tätä aikaa ja tavallaan myös tuon Naisten paratiisin valtavaa ja uudenlaista maailmaa kuvataan nyt haetussakin teoksessa. Joskin kytky jää melkoisen pinnalliseksi, syynä tietenkin perustoimintojen sijoittuminen Suomeen ja sen ruotsinkielisiin piireihin 1800-luvun lopulla. Suuren isän eli taidemaalari Albert Edelfeltin ihan tavanomainen poika Erik on tämän teoksen keskiössä ja eritoten hänen suhteensa äitiin vapaaherratar Ellen de la Chapelleen. Teoksen nimi Tulirinta. En ole itse lukenut teosta, joskin sen paikoitellen lukaissut ja silmäillyt. Teoksen kirjoittaja on Anna Kortelainen, teos ilmestyi vuonna 2020 ja sen kustansi Tammi, jolla on hieno ura toistaan upeampien teoksien kustantajana.