VARJELE LUOJA, IHMISEN LASTA…

Lauri Nurmi Jussi Halla-Aho Epävirallinen elämäkerta Into-kustannus, Helsinki/Tallinna, 2021, 336 sivua Olen lukenut jokaisen Lauri Nurmen kirjoittaman ja Into -kustantamon kustantaman teoksen ja kaikissa niissä on hyvin selkeä yhteinen tekijä. Kyseessä on tietenkin kirjoittajan hieno kyky kirjoittaa eläväistä ja helposti luettavaa ja samalla monivivahteista tekstiä. Se harvalla kirjoittajalta nykyisin onnistuu. Itse kirjan sisällössä suuri osa on jo aiemmin tuttua ja monissa erilaisissa medioissa meille esille tuotua. Uskomaton on kuitenkin Jussi Halla-Ahon seuraavanlainen toteamus: ”Inhoan sitä, että sivilisaationi tekee hidasta itsemurhaa. Sydämeni särkyy, kun katselen miten läntinen maailma, joka kerran niin urheasti vastusti kommunismia ja välttyi siltä, on nyt vapaaehtoisesti uppoamassa uuteen painajaiseen. Pimeä aika on alkamassa”. En vain voi tällaisena yksinkertaisena lukijan ymmärtää tohtorismiehen tietämättömyyttä historiasta. Ei vaadi suurtakaan lukemista, kun saa tietää miten kulttuurit ovat historiassa syntyneet ja kuolleet eli näivettyneet ja uudenlaisiksi muuttuneet. Niin on käynyt Antiikin Rooman tai Kreikan kulttuureille, Egyptin vanhalle kulttuurille ja Kiinan useallekin eri kulttuurille. Suosittelen tohtorille luettavaksi 10 osaista teosta Histoire Générale des Civilisation, siitä sen tietää todelle hyvin. Tai sitten hiven pienempi yleisesitys eli Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatu: Maailmanhistorian ääriviivoja, joka on lyhennettynä ilmestynyt 1961. Jonkinmoista pelkoa herättää tietenkin Halla-ahon antisemitismi, eli juutalaisvastaisuus, joka saa jotenkin irvokkaita ja suureen tietämättömyyteen perustuvia ajatuksia….

Propaganda, onko se tärkeintä?
Alajärvi , Historia , Yhteiskunta / 8.3.2015

Lasse AUTIO TAISTELU MIELISTÄ Propagandaa 1928 – 1944 Omakustanne, 2014 176 sivua Yksinkertaisesti sanottuna soinilainen Lasse Aution on tehnyt mekittävän kulttuuriteon kootessaan maamme itsenäisyyden alkuaikojen probagandan, sekä itse Suomessa, että muualla Euroopassa tehdyn Suomea koskevan yksien kansien väliin. Olisi todella mielenkiintoista tietää se syy, miksi suuret kustantajat eivät ole kiinnostuneita saamaan ko. kirjaa omaan julkaisuohjelmaansaa. Sota yleensä on varmaan hyvin runsaasti tutkittu ja kirjeitettu tapahtuma. Asiasta ovat kirjoittaneet niin asiantuntijat kuin asiasta kiinnostuneet maalikotkin. Sotahistoria on siis hyvin laajalle levinnyt harrastus. Sotaan valmistumiseen, sen käyntiin ja jälkiselvittelyihinkin on aina liittynyt propaganda mitä erilaisimmissa muodoissa, miksi siis itsenäisen Suomen alkuvaiheet olisivat erityinen poikkeus? Tähän runsaaseen materiaaliin on Lasse Autio iskenyt kyntensä ja samalla hän näyttää kykynsä ja kokemuksena propagandan alueella. Erityisen mielenkiinnon tuhon kuvallisesti runsaaseen propagandaan tuo sen monivärisyys ja todella suora hyökkäys kohteeseen. Taistelu mielistä teoksessa erilaiset virallisetkin dokumentit, poliittiset lentolehtiset, julisteet ja valokuvat muodostavat perusmateriaalin, johon teos nojaa. Oikeastaan elokuva, uutiskatsaukset ja musiikilliset esitykset ovat jätetty pois kirjasta. Nämä ovat nykyisin internetin ohella niitä runsaimmin käytettyjä propagandan välineitä. Eräässä mielessä tämä kirja tallentaa meille juuri eilispäivän tehokkainta propagandaa, joka oli tavalla tai toisella kirjallisessa ja/tai kuvallisessa muodossa. Teokseen on mahdutettu esimerkkejä kansalaissodan vuosilta 1918 – 1919 ja jopa punaistenkin…

Tätä on yhteisvastuu

Toivo KIVIPELTO YHTESVASTUUN VUODET Alajärvi sotavuosina 1939 – 1945 Omakustanne, 2014 175 sivua Alajärvellä asustava kälyni lykkäsi mennen syksyn aikana käteeni pienen melko vaatimattoman teoksen ja pyysi minua tutustumaan siihen. Taisi vielä mainita, että kirjoittaja on toiminut hänen historianopettajanaan. Siis ei mikään huono suositus. Eikä ole mikään huono teos tuo pieni vaatimaton kirjanen. Eteläisen Hämeen lukijalle kirjassa oli ensimmäinen hämmästyttävä tosiasia Alajärveen maatilojen koko. Tai oikeastaan pienuus, sillä yli 50 hehtaarin tiloja oli pitäjässä vain kaksi, eivätkä nekään olleet yli 100 hehtaarin suuruisia. Kun me Hämeessä ollaan nähty ja koettu jopa 200 hehtaarin torppia ja useiden tuhansien hehtaarien kartanoita ja ratsutiloja. On niitä ollut yli usean kymmenenkin tuhannen hehtaarin kokoisia. Tähän pieneen tilakokoon on ollut varmaan syynä maatilojen jako perillisten kesken. Tätä ei aiemmin Hämeessä juuri harrastettu ja tilat pyrittiin pitämään yhden perillisen hallussa. Tämä tilojen pienuus on ollut syynä myös siirtolaiseksi lähtemiseen, sillä olihan luvassa maata sitä haluaville – tosin eri puolilla maailmaa. Tämä oli tilanne siis vuonna 1939 ennen sotiamme. Tosin itsenäistymisen alussa vuonna 1918 oli tapahtunut torpparivapautus, jonka perusteellä Alajärvelle muodostetiin 93 uutta tilaa. Kun lisäksi kunnan asutuslautakunta haki vuonna 1922 maata lähes 30 mäkitupalaiselle, joilla ei ollut torpparivapautuksen suomaa statusta, niin tästä on vain ollut seurauksena…