Suomalainen jätti

Karo Hämäläinen Kansalliskirjailija Romaani Väinö Linnasta WSOY, Helsinki, EU, 2020, 409 sivua Noin pääsääntöisesti en ole erityisen innostunut romaanitaiteesta, enkä sen nimeen vannovista teoksista. Tietenkin on luettu pakolliset ja jopa melkoinen määrä ei pakollisiakin teoksia. Kun vielä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on ehdoton suosikkini, niin taidan olla melko ihmeellinen ja erilainen? Tietenkin luettujen listassa ovat tämän ”romaanin” kohdehenkilön tuotanto, siltähän ei voi kukaa välttyä, siis niiden lukemiselta. Kuitenkin Karo Hämäläinen on nimennyt kirjansa romaaniksi, ja sen on tarkoitus kertoa kansalliskirjailija Väinö Linnasta. Noin yleisesti on todella mielenkiintoista, että miten todellisesta kansallisesta monumentista, kuten Väinö Linna eittämättä on, voi kirjoittaa romaanin, joka noin pääsääntöisesti on enemmän ja vähemmän puhtaan mielikuvituksen tuotetta. Tämän yksittäisen romaanin tekee mielenkiintoiseksi se, että se kertoo kuvitteellisen dokumentin tekemisestä ja tuottamisesta. Tämän dokumentin kohteena on tietenkin Väinö Linna. Dokumenttihan on mitä useimmin sukeltamista nykyisyyden kautta menneisyyteen. Tämäkin dokumentti alkaa Urjalasta eli Linnan syntymäkodin vähäisiltä raunioilta. Ja tässä oma henkilöhistoriani liittyy Väinö Linnaan. Hänen vanhempansa olivat lähes samaa vuosikertaa oman isäni äidin kanssa. Kun asuinpiirin oli lähes samalla kylällä, niin pakostihan pienen pitäjän ja saman kyläpiirin asukkaat toisensa tunsivat ja muksuina leikkivät yhdessä, siis mikäli vakavimmilta tekemisiltään ehtivät. Tämän yhteisen perimän tähden Väinö Linna kirjoitusten hämäläismurteiden vaikutus…

Ekososialidemokratian puolustuspuhe

Nathan Lallemand Analyse des causes de la montée du populisme dans nos sociétés occidentales Etat de la Question IEV (Institut Emile Vandervelde), Bryssel, 2019, 21 sivua Belgiassa toimiva IEV omaa melkoisen kokemuksen populismin arjesta ja siihen olennaisesti meillä liittyvästä maahanmuuton todellisuudesta. Tämä yhteiskun-nallinen pamfletti on valmistunut Belgian sosialistipuolueen tutkimusinstituutissa (IEV) ja sen Ranskankielisessä sektiossa. Belgia on virallisestikin jakautunut kieliryhmiin ja muihin. Kokonaisuuden osat ovat flaaminkielinen alue, ranskankielinen alue sekä kaksikielinen Bryssel, mutta lisäksi on saksankielinen vähemmistö maan itäosassa. Yhteiselo on ollut hyvin vaikeaa ja stabiilin hallinnon aikaansaaminen hankalaa. Kaikki puolueet, paitsi vihreät, ovat muotoutuneet oman kielellisen identiteettinsä mukaisesti. Meillä Suomessa muodosti Maalaisliitosta eronnut SMP ja Vennamo todellisen populistisen puolueen, mutta se ei ollut ideologiastaan äärioikeistolainen ja erilai-suuteen vihamielisesti suhtatuvat puolue. Siis ei samaa etnistä vihaa kuin Persuil-la on ohjelmassaan. Belgiassa syntyi 1970-luvulla poliittinen puolue Vlaams Blok, joka nykyisin toimii nimellä Vlaams Belang. Puolue ei ollut van belgialais-nationalistinen vaan juuri flaaminkieliseen kansanosaan keskittyvät. Eli heille jo-pa saman kansan eri osat olivat eriarvoisia. Tietenkin tästä seurasi, että jo vuosi-kymmeniä jatkunut maahanmuutto, ensin Etelä-Euroopasta ja sittemmin Pohjois-Afrikasta oli puolueen tykityksen kohteena. Nykyisin heidän kannatuksensa on valtion mittakaavassa jonkin verran korkeampaa kuin meidän persujen. Nykyisin Vlaams Belang on saanut myös kilpailijan toimimaan flaaminkielisellä alueella…