VARJELE LUOJA, IHMISEN LASTA…

Lauri Nurmi Jussi Halla-Aho Epävirallinen elämäkerta Into-kustannus, Helsinki/Tallinna, 2021, 336 sivua Olen lukenut jokaisen Lauri Nurmen kirjoittaman ja Into -kustantamon kustantaman teoksen ja kaikissa niissä on hyvin selkeä yhteinen tekijä. Kyseessä on tietenkin kirjoittajan hieno kyky kirjoittaa eläväistä ja helposti luettavaa ja samalla monivivahteista tekstiä. Se harvalla kirjoittajalta nykyisin onnistuu. Itse kirjan sisällössä suuri osa on jo aiemmin tuttua ja monissa erilaisissa medioissa meille esille tuotua. Uskomaton on kuitenkin Jussi Halla-Ahon seuraavanlainen toteamus: ”Inhoan sitä, että sivilisaationi tekee hidasta itsemurhaa. Sydämeni särkyy, kun katselen miten läntinen maailma, joka kerran niin urheasti vastusti kommunismia ja välttyi siltä, on nyt vapaaehtoisesti uppoamassa uuteen painajaiseen. Pimeä aika on alkamassa”. En vain voi tällaisena yksinkertaisena lukijan ymmärtää tohtorismiehen tietämättömyyttä historiasta. Ei vaadi suurtakaan lukemista, kun saa tietää miten kulttuurit ovat historiassa syntyneet ja kuolleet eli näivettyneet ja uudenlaisiksi muuttuneet. Niin on käynyt Antiikin Rooman tai Kreikan kulttuureille, Egyptin vanhalle kulttuurille ja Kiinan useallekin eri kulttuurille. Suosittelen tohtorille luettavaksi 10 osaista teosta Histoire Générale des Civilisation, siitä sen tietää todelle hyvin. Tai sitten hiven pienempi yleisesitys eli Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatu: Maailmanhistorian ääriviivoja, joka on lyhennettynä ilmestynyt 1961. Jonkinmoista pelkoa herättää tietenkin Halla-ahon antisemitismi, eli juutalaisvastaisuus, joka saa jotenkin irvokkaita ja suureen tietämättömyyteen perustuvia ajatuksia….

Rouva Koiviston päiväkirjasta

Tellervo Koivisto Päiväkirjan uudet sivut Otava, Helsinki / Keuruu, 1999, 235 sivua Kun luin Mauno Koiviston elämäkerran enimmäistä osaa niin käteeni löytyi kirjakaupasta, jossa hyvä kirjallisuuskin maksaa vain euron kappale, tämä Tellervo Koiviston päiväkirjan omainen muistelufragmenttien kokoelma. Ensinnäkin rouva Koivisto on todella hyvä kertoja ja kirjoittaja. Hänellä on loistava huumorintaju ja sitä tässä kirjassa viljellään onneksi useasti. Kirjan tekstit ovat syntyneet jo viime vuosituhannen puolella ja ne ovat osittain yhteensovitettuja ja osittain jatkoa Suomen Kuvalehdessä pitkään ilmestyneelle Rouva Koiviston päiväkirjan tekstejä. Mutta kokonaisuus on enemmän kuin osiensa sunna, siis mielenkiintoinen. Kirjan alku ja loppu käsittelevät samaa aihetta, jonka rouva Koivisto useiden ällistykseksi ja toisaalta varmaan suuren enemmistön tyydytykseksi nosti esille ja keskeiseksi keskustelun aiheeksi. Kysymyksessä on masennus, joka joskus voi olla hyvinkin tuhoisa. Se ei valikoi uhriaan, se tulee hyvin erinäisistä syistä ja kaikkia siihen vaikuttavia tekijöitä ei edes vielä tunneta. Ihmisen mieli on todella moninainen hahmotettava ja varmaan se pysyy aina osittain tuntemattomana. Itselleni tulee elävästi mieleen sanasta Koivistot, Kristianinkadulla Kruununhaassa asumisen. Usein presidentti ja rouva Koivisto tekivät vanhoilla polkupyörillään lenkkiä, joka meni myös Kristianinkatua pitkin. Tietenkin heillä on mukanaan turvamies modernilla maastopyörällä. Siinä ei ollut tietoakaan luokkaeroista. Niin ja ne Mauno Koivisto ajorukkaset, ne olivat todella suuret ja…

Mitä on yhdenvertaisuus?

Antti KauppinenMistä puhumme, kun puhumme eriarvoisuudesta?ImpulssejaKalevi Sorsa -säätiö, helmikuut 2020, 25 sivua Déclaration des droits de l’homme et du citoyen eli Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus laadittiin ja annettiin Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä 26. elokuuta 1789. Se julisti yksilöiden luonnolliset oikeudet ja ne oli tarkoitettu toteutettavaksi. Vielä tänäänkin tämä julistus on korkein aste Ranskan oikeusjärjestelmässä, eli se menee jopa perustuslain edelle. Julistuksen ensimmäisessä artiklassa todetaan sen kaikkein keskeisin sisältö: Tous les êtres humains naissent libres et égaux en dignité et en droits. Ils sont doués de raison et de conscience et doivent agir les uns envers les autres dans un esprit de fraternité.» (Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja yhdenvertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heillä on ymmärrys ja tietoisuus ja heidän tulee toimia toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”) Yleensä tämä julistus tiivistetään kolmen sanan mittaiseksi julistukseksi, eli ranskaksi se kuuluu: Liberté, Égalité, Fraternité! Kuitenkin yli 230 vuoden aikana tuosta julistuksesta ja sen sisällöstä on syntynyt valtava määrä filosofisia, yhteiskunnallisia, sosiologisia, taloudellisia jne. tieteellisiä teoksia. Vielä enemmän se on saanut aikaiseksi erilaisia populaareja näkemyksiä ja tulkintoja. Julistus lienee yksi historian eniten kommentoiduista julistuksista, mutta se kertoo julistuksen keskeisestä merkityksestä ihmiskunnalle, yksilöille kuin myös erilaisille yhteiskunnillekin. Tämän Kauppisen artikkelin kannalta juuri tuo toinen käsite égalité on…