Ossin Blogi

Jaana Torninoja-Latola; Espanjan lasten puolesta, fasismia vastaan. Sylvi-Kyllikki Kilven avustustyö Espanjan sisällissodan aikana Vasta kuluvan vuoden aika saatiin puhkaistuksi eräs oman sisällissotamme paise, josta on pu-huttu vain vaieten lähes sadan vuode ajan. Painosta ilmestyi näet Tuulikki Pekkalaisen teos: Lapset sodassa 1918. Oli jos Suomessa kuluin pienen kansakunnan asian selvittelyyn lähes sata vuotta, niin varmasti Espanjassa asiaan kuluu vielä enemmän vuosi. Olihan Espanjan sisällissota huomattavasti tuhoisampi juuri siviiliväestöön kohdistuneiden runsaiden ja totaalisten pommitusten vuoksi. Espanjan sisällissota herätti suomalaiset varsin verkkaisesti liikkeelle, ja suurinta osaa ei lainaan. Joskin vastustus esim. äärioikeistolaisen IKL:n piirissä oli tulisieluista. Ehkä syynä olivat lähimenneen tapahtumat omassa maassa, olihan niiden rehellinen jälkipyykki vielä pesemättä. Hiljaisuudessa kuului oikeastaan vain yksi ääni, joka halusi muutakin kuin vain ottaa kantaa, hän halusi tekoja myös Suomessa ja suomalaisten taholta. Tämä huutava ääni korvessa oli Sosialidemokraattisen naisliiton piiristä nouseva, kansaedustaja Sylvi-Kyllikin Kilven ääni. Hän vaati toimintaa Espanjan hyväksi. Tosin lähtihän meiltä jonkunmoinen määrä Espanjan avuksi, mutta S-KS vaati myös toimia espanjan materiaaliseksi auttamiseksi . Mikko Aho gradussa, jonka pääkohde ei toki ollut S-KS, käsittelee kuitenkin häntä ehkä keskeisenä toimijanan Espanjan auttamisessa. S-KS:n ansioksi, ehkä ei aivan yksinään, mutta kyllä hän varmaan suurimman vastuun asiasta kantoi, on luettava Suomessa syntynyt ajatus Espanjan lasten auttamisesta….

Kari Kotkavaara; Juhlittu ja rakastettu/rikki lyöty ja poltettu. Kristillisestä taiteesta ja kulttikuvista sisällissodassa Tämä oli ehdottomasti eniten oman tietämykseni ulkopuolelle mennyt esitelmä, joskin se on mielenkiintoinen, mutta erinomaisen vaikea kirjallisesti raportoitava. Varmaankaan kukaan ei voi esitelmöidä Espanjan sisällissodasta ottamatta esille sen kaikkein vaikuttavinta taideteosta eli Ranskassa maanpaossa eläneen Pablo Picasson suurikokoista taideteosta Guernica, joka on kooltaan todella massiivinen eli 349,5 cm x 776,6 cm. Taulu on väritykseltään vain mustavalkoinen, jossa on mukana harmaata varjostusta. Teos valmistui vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyyn. Sen lisäksi että sen on koko sisällissodan ikonisymboli, niin sen on modernismin kaanonissa sen keskeisin teos. Aiheen antoi vuonna 1937 saksalaisen sotilaskoneiden toimesta tehty Guernican baskikylän totaalinen tuhoaminen Pohjois-Espanjan baskimaassa. Kaupungin tuhossa kuoli arviolta 1700 siviiliä eli naisia ja lapsia. Myös tästä Picasson taulusta on tehty lukuisia taidehistoriallisia ja yleensä taiteeseen liittyviä kirjoituksia, tutkielmia, esseitä jne. Eräs mielenkiintoisimmista on Madridin vapaan yliopioston tutkijan André Bénitin laaja tutkimusessee nimeltään Guernica dans la concience des écrivains francophones de Belgique eli Guernica ranskankielisten belgialaisten kirjailijoiden tietoisuudessa. Kysymys tietoisuudesta liittyy myös propagandaan, varsinkin heti sodan aikana ja välittömästi sen jälkeen. Belgian ranskankieliset kirjailijat jakautuivat kahteen leiriin, joista suurin osa oli tasavallan puolella ja vähemmistö kannatti kansallismielisiä. Toinen ehdoton välttämättömyys, jota ei sisällissodan aikaisesta Espanjan…

Päivi Kosonen: André Malraux, ranskalaiset intellektuellit ja Espanjan sisällissota Espanjan sisällissodan vaikutukset koki ehkä voimakkaimpana omassa sisäpolitiikassaan naapurimaa Ranska. Maassa oli 1930-luvulla suuresti kannatustaan lisännyt Croix de feu-puolue, joka oli alkujaan perustettu vuoden 1918 veteraanien järjestöksi. Tämän puolueen kannatuksen lisääntymisen pelästyttäminä sosialidemokraatit ja kommunistit sopivat yhteistyötä heinäkuussa 1935. Tämän jälkeen marraskuussa 1935 Léon Blumin johdolla muodostivat Édouard Daladier, Maurice Thorez, Édouard Herriot ja Daniel Mayer liittoutuman tuleviin vaaleihin. Tämä liittoutumaa kutsuttiin kansanrintamaksi. Kansalliskokouksen vaaleissa toukokuussa 1936 kansanrintama voitti kansalliskokouksessa 40 lisäpaikkaa, eli yhteensä 376 paikkaa. Näin heidän yhteinen kannatuksensa vaalissa nousi 54 prosentista 57 prosenttiin. Uuden hallituksen pääministeriksi tuli sosialidemokraattien Léon Blumista, joka astui tehtäväänsä 5. kesäkuuta 1936. Melkein välittömästi uuden hallituksen suureksi ongelmaksi tuli Espanjan sisällissota ja Ranskan valtion rooli ko. kriisissä. Brittivetoinen ajatus puuttumattomuudesta tuohon kriisiin pakotti myös Blumin hallituksen osallistumaan puuttumattomuusprojektiin. Samaan aikaan naapurivaltiossa Belgiassa, joka myös oli virallisesti lähtenyt mukaan puuttumattomuusprojektiin, tapahtui todella merkittävä poliittinen siirto, sillä merkittävä sosialidemokraattinen ministeri Emilé Vandervelde erosi hallituksesta maansa poliittisia päätöksiä vastustaakseen. Tämän jälkeen Vandervelde toimi erittäin aktiivisesti Espanjan hallituksen ja tasavaltalaisten auttamiseksi. Ranskan virallisesti harjoittamasta puuttumattomuuspolitiikasta huolimatta, tai ehkäpä juuri sen tähden, maan älymystö reagoi voimakkaasti tasavaltalaisen ja virallisen hallituksen puolesta. Eräs näitä oli journalisti ja kirjailija, myöhemmin kulttuuriministeriksi…

Osallistuin Turussa 11.4.2014 Turun yliopiston kulttuurihistorian laitoksen järjestämään seminaariin, jonka aiheen olen otsikkoon laittanut. Ohjelma oli todella monipuolinen ja antoisa, nautin paivasta syntisen paljon. Tietenkin kirjoitin kuulemastani ja uutta oppimastani muutaman sivun ja julkaisen erikseen jokaisen kirjoittamani jutun. Tässä ensimmäinen eli Professori Jukka Kekkosen esitelmä. Jukka Kekkonen: Espanjan sisällissodan väkivalta ja rankaisutoimet vertailevasta näkö-kulmasta Harvoin saa olla läsnä yhtä innostuneella luennolla, kuin oli professori Jukka Kekkosen luento. Syynä oli tietenkin aiheen ajankohtaisuus luennoitsijalle, jolta on tulossa, ensiksi suomeksi ja myöhemmin englanniksi ja espanjaksi, juuri Espanjan sisällissotaa käsittelevä teos, joka käyttää hyväkseen komparatiivista oikeushistoriallista tutkimustapaa. Tietenkin, kuin itsestään selvästi suomalaisella tutkijana keskeisenä vertailumateriaalina toimii Suomen sisällissota vuodelta 1918. Yleisesti tiedetään, että komparatiivisen tutkimusmenetelmän tieteellisenä kehittäjän pidetään tanskalaista Rasmus Raskia, joka vuonna 1815 toteutti menetelmään eurooppalaisten kielten tutkimisen puitteissa. Myös saksalainen Franz Bopp kuuluu ensimmäisiin menetelmän käyttäjiin, sillä hän laajensi tutkimusta myös sanskritin kielen alueelle. Tästä voidaan katsoa sekä sanastollisen että kieliopillisen vertailevan kielentutkimuksen lähteneen. Suomalaiset ovat erityisen onnistuneesti soveltaneet komparatiivista tutkimusotetta suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen. Tämän jälkeen menetelmää on sovellettu eri tieteissä, myös historiatieteissä. Ranskalainen annalistihistorioitsija Marc Bloch (1886 – 1944) piti vertailevan tutkimuksen tärkeimpänä tehtävänä sen tutkijan omaa mieltä ja näkemyksiä puhdistavaa vaikutusta. Vertailussa kun yleensä tulevat ilmi erilaiset tutkijan omasta…

Matti KlingePoliittinen RunebergSuomentanut Marketta KlingeWSOY, Helsinki 2004630 sivua Ovat meille toki tuttuja tortut, Maamme laulu, kansalliskirjailija ja Vänrikki Stool ja Lotta Svärd. Vaan miten on niiden takana olevan miehen ja eritoten hänen yhteiskunnallisen toimintansa? Helsingin yliopiston historian professori emeritus Matti Klingen teos Poliittinen Runeberg lähestyykin tätä kansallisrunoilijaksemme mainitun kirjoittajan tuotantoa nimensä mukaisesti aatehistoriallisesti ja poliittisesti. Laajassa, yli 600-sivuisessa teoksessaan Matti Klinge pyrkii etsimään vastausta siihen, miksi Runebergin Suomi-kuvasta tuli sellainen kuin tuli. Tai oikeammin: miksi Runeberg loi sellaisen Suomi-kuvan kuin loi ja miksi se jäi elämään kansallisen identiteetin peruskuvana? Ehkä hän ei kuitenkaan edes pyri vastaamaan kysymykseen mitä haittaa tästä Suomi-kuvasta on ollut koko kansakunnalle ja kehitykselle kohti parempaa huomista.Matti Klinge kirjoittaa teoksensa alkusivuilla ohjelmajulistuksen tapaisesti: ”Runebergin suuri poliittinen ja isänmaallinen merkitys on siinä, että hän kehitti ja puki sanoiksi ajatuksen Suomesta isänmaana, antoi sille muodon näkemyksenä, lauluna (Maamme), joka pysyisi.” Samansisältöisin sanakääntein Klinge myös mittavan työnsä päättää. Näiden toteamusten väliin Klinge on saanut sijoitettua kuusisataa sivua, joissa hän esittää näkemyksensä Johan Ludvig Runebergistä ja tämän runoudesta osana aikaansa, sen poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tapahtumakontekstista käsin. Klinge siis etsii tai yrittää etsiä vastausta siihen, miksi Runebergin Suomi-kuvasta tuli sellainen kuin tuli. Myös voidaan todeta, että ongelma on myöskin se miksi Runeberg…

Robert CAPA, Pommituksia pakoon juokseva nainen Madridissa Mikko Aho ESPANJAN ASIA ON MEIDÄN Suomen vasemmistososialistien ja kommunistien propaganda Espanjan tasavallan puolesta Espanjan sisällissodan 1936 – 1939 aikana Suomen historia pro gradu tutkielma Tampere 2006 182 s. Heti ensimmäisen luvun otsikossa opinnäytteen tekijä toteaa, että ”Kolmikymmenluvun Vietnamin sota”. Tosi hän asianmukaisesti alaviitteessä toteaa lausumaa ruotsalaisen Göte Nilssonin hengentuotteeksi. Tämä toteamus on tietenkin jonkin verran todenmukainen, mutta omasta mielestäni se kuitenkin menee rajusti pieleen. On selkeäyksityiskohta, että niin Vietnamin sota, varsinkin sen jälkimmäinen vaihe Amerikkalaisten mukanaolon muodossa, herätti runsaasti sympatioita kaikkialla ns. länsimaisissa yhteiskunnissa. Protestit olivat valtavia ja jopa valtioiden päämiehet osallistuivat niin. Tämä tapaus toimii eritoten Ruotsissa, jossa pääministeri Olof Palme oli aktiivinen sotatoimien vastustaja ja osallistui sodan vastaisiin mielenosoituksiin. Kuitenkin suurin ero tulee esiin itse sodassa, siis ei sitä ympäröineessä propagandassa. Vietnamissa, eli Yhdysvalloilla oli siis kaksi vihollista. Ensimmäinen niistä oli Pohjois-Vietnamin laillinen kommunistihallitus ja toinen tietenkin oli kumouksellinen sissiliike, joka taisteli Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan haluten yhdistää Vietnamit. Espanjan sisällissodassa asetelma oli se. että vaaleilla valittu kansanedustuslaitos oli valinnut kansarintamahallituksen, jota vastaa äärioikeiston upseerit nousivat kapinaan. Erikoiseksi tämän sodan tekee, se, että runsaasti eri maista tulleita sotilaita osallistui ns. kanainvälisten prikaatien toimintaan, siis etenkin varsinaisiin sotatapahtumiin. Lisäksi suurvallat sopivat aseidenvientikiellosta…

Johannes SalminenAleksandrian muistoMinnet av Alexandriasuomentanut Risto HannulaWSOY, Helsinki 1988162 sivua Esseiden kirjoittaminen on Suomalaisessa kulttuurissa hyvin harvinaista, se on todellinen rariteetti taidelajiksi. Onneksi meillä on sellainen loistava esseisti kuin Johannes Salminen, jonka esseet ovat aina suuri tieteellinen ja taiteellinen nautinto. Mikä sitten on essee? Asiasta on tietysti useita eri määritelmiä ja jokainen niistä on enemmän tai vähemmän tekijänsä kaltainen, mutta itse voisin todeta, että essee on asiatekstien ryhmään kuuluva tekstilaji. Se on tyypillisimmillään pohdiskeleva ja melko lyhyt kirjallinen tuotos. Joskus esim. ranskalaisessa kirjallisuudessa tapaamme usein satojen sivujen mittaisia kirjallisia esseitä. Esseessä on sisällön lisäksi myös hyvällä ja rikkaalla esitystavalla oma merkityksensä. Esseiden aihepiiriä ei ole mitenkään rajattu, vaan ne voivat käsitellä mitä tahansa aihetta. Usein kuitenkin esseiden aiheet kohdistuvat filosofiaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, historian tapahtumiin tai henkilöihin sekä taiteeseen ja kirjallisuuteen. Parhaimmillaan hyvä essee pitää sisällään jopa kaikkia näitä tekijöitä, tai ainakin useita niistä. Näin olleen hyvä essee:– Menee suoraan asiaan.– Herättää lukijassa ajatuksia ja yllättää positiivisesti.– Käsittelee aihettaan eri näkökulmista ja vertaiseen niitä toisiinsa.– On pohdiskeleva ja myös perustelee esitetyt mielipiteet.– Sisältää tuoreita ilmaisuja ja heijastaa kirjoittaan rikasta sanavarastoa.– Välttää kliseeksi muuntuneita ja töksähteleviä vertauskuvia.– Erottuu tyylillään muista tekstilajeista.– On johdonmukainen, säilyttää kantavan ajatuksensa vaikka näkökulma vaihtuisikin. Kun tarkastelee Salmisen…

Kirjoituksia Väinö Linnasta toimittaneet Antti Arnkil ja Olli Sinivaara Kustannusosakeyhtiö Teos Helsinki 2006 511 sivua Eräänlainen Väinö Linna renessanssini alkoi kun luin hänestä haastattelun perusteella tehdyn kirjan Itse asiassa kuultuna. Sitä tietysti seurasi Koottujen teosten esseet ja sitten löysin tämä teoksen uutena ja koskemattomana kylämme kirpputorilta. Kustantajan mukaan teos on sen varastoista loppuunmyyty. On erittäin hienoa, että tällainen teos on ilmestynyt, jossa nuoret tutkijat pohtivat mahdollisimman monitasoisesti Väinö Linnaan ja hänen tuotantoaan. Itse olen erityisesti viime aikoina mieltynyt hänen esseisiinsä. Niistä löytyy todella hienoja ajatuksia ja mikä vielä tärkeämpää, niin niissä on näkökantoja yhteiskuntamme tulevaisuuteen. Oudosti on nytkyisin nähtävissä miten monet asiat, varsinkin negatiiviset Linnan oman henkilökohtaisen mieltymysten mukaan, ovat menneet hänen esittämällään tavoin. Tämän esseekirjoituksissa tarkastellaan muiden muassa Linnan kaunokirjallisen ja esseetuotannon suhdetta. Myös artikkeleissa käsitellään Linnan ironian eri ulottuvuuksia ja Tuntemattoman sotilaan uusisänmaallista haltuunottoa ja siihen liittyviä ongelmia. Linnan naishahmot kuin myös hänen romaaniensa vähälle huomiolle jääneet henkilöhahmot saavat omat tarkasteluna. Mielenkiintoista on etenkin tarkastella Linnan kirjojen tekstien poliittisuutta nykyhetkeä vasten. Koska sekä Tuntematon sotilas että eritoten laaja Täällä Pohjantähden alla ovat historiallisia romaaneita, niin on luonnollista myös tarkastella Väinö Linnan historianfilosofiaa. Väinö Linna on eittämättä, paitsi suuri tarinankertoja niin myös temaattisen kehittelyn mestari, jonka kirjallisen, myös esseet…

Umberto Eco Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki La misteriosa fiemma della regina Loana Suomennos Helinä Kangas WSOY, Helsinki 2005 458 sivua Aivoinfarkti on melkoisen moninainen vamma. Meillä jokaisella se on varmaan erilainen ja omanlaatuisensa. Niin minullakin. Se tuhosi kolmannen puhekeskuksen, joka on yhä toimimaton. Sinne on sijoittuneena koko äidinkieli, niin puheen, kirjoittamisen kuin lukemisenkin osalta. Puheen ymmärrys jotenkin säilyi tapahtumassa koskemattomana. Kuitenkin kovalla yrittämisellä ja monella itkutuhrauksella siitä vammasta voi toipua, vaan ei koskaan tulla entiselleen. Minullakin ne kaksi muuta puhekeskusta ovat saaneet seurakseen sen osaamisen, jota äidinkielestäni voin nyt osoittaa. Italialaisen semiootikon ja tieteensä arvostettua professuuria hoitanut Umberto Eco romaanissaan, joka olisi Econ viimeisin – ja haastattelujen perusteella luultavimmin viimeiseksi jäävä, Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki kertoo noin kuusikymppisestä antikvariaatin pitäjästä, Giambattista ”Yambo” Bodonista. Hän menettää sairaskohtauksen eli aivoinfarktin yhteydessä melkoisen osan muististaan. Jäljelle Yambolle jäävät muistot, jotka ovat viittauksia tämän lukemiin teoksiin, eli pelkkiä sitaatteja vailla kontekstia tai muistikuvia edes teosten lukemiseen liittyvistä tunteista. Usein hän ei ole selvillä edes teoksesta, josta sitaatti on peräisin. Infarktin jälkeinen minän ja aivotoiminnan jälleenrakentaminen on sekin monitasoinen asia. Kukaan ei voi rakentaa samalla tavoin toimintakykyään, me kaikki joudumme omalta osaltamme pohtimaan ja keksimään omalle toimintavajavaisuudellemme parhaiten sopivat ylösrakentamisen keinot. Kirjan päähenkilö Yambo rakentaa…

Matti Salminen Yrjö Kallisen elämä & totuus Like kustannus Oy, 2011 kolmas painos 271 sivua Olen toki ollut tietoinen Yrjö Kallisen merkityksestä suomalaisen yhteiskunnan ylösrakentajana. Olen tiennyt hänen roolinsa ns. kävelevänä paradoksina, jolla tarkoitetaan sodanjälkeistä tilannetta, jolloin vuonna 1945 jollain vakaumuksellisesta pasifistista tehtiin tasavallan puolustusministeri. Kuitenkin voidaan hyvin todeta, kuten kirjoittaja Matti Salminekin tekee, että ei Yrjö Kallinen ollut paradoksi, vaan elämä ja yhteiskunta hänen ympärillään olivat paradokseja. Pitkän elämänsä (1886 – 1976) aikana Kallinen ehti kokemaan ja näkemään paljon ja erityisesti kehityksen niin meillä Suomessa kuin koko sitä ympäröivässä maailmassakin. Kuitenkin hän jo alta kaksikymppisenä nuorukaisena omaksui koko pitkän elämänsä perustaksi teosofian, sosialidemokratian ja osuustoiminnan aatteet. Niistä hän ei luopunut, vaikka elämä häntä kuljetti monenlaisissa tilanteissa. Näistä suurista ajatuksista voidaan ehkä tehdä yhteenveto, jonka Kallinenkin varmasti hyväksyisin. Kyse on tietenkin teemasta, että kaveria ei jätetä, ja me teemme yhdessä tästä yhteisöstä ihmiselle paremman yhteisön elää ihmisenä. Näin tästä vain kansakoulun käyneestä nuorukaisesta kehittyi eräs meidän 1900-lukumme johtavia intellektuelleja ja voimakkaasti aatteelleen omistautunut ihminen. Merkittäväksi kokemukseksi Kallisen elämässä muodostui vuoden 1918 tapahtumat. Hän yritti kaikkensa, jotta valkoisten ja punaisten yhteenotto olisi Oulussa vältetty. Pasifismi ei sisällissodan raakaan ilmapiirin sopinut ja niin Kallinen sai kuolemantuomion. Tämä osoittaa kaikessa järkyttävyydessään sen, että…