Kirjavisa viikko 3/2020

Arvoisa Visaisäntä, Olin jo unohtamaisillani koko visan, kun eläkeläiselle on niin kiireistä elämässä, mutta sitten YLEn Areena aiheutti herätyksen todellisuuteen. Siellä oli dokumentti niin kirjailijasta, jota me emme tunne, kuten myös hänen kirjastaan tehdyn televisiosarjan tekemisestä. Pitää vain todeta, että Visaisäntä seuraa todella tarkasti aikaa ja toimii hienosti yhteen YLEn kanssa. Teos on ensimmäinen nide Napoli-tetralogiaa. L’amica geniale eli suomeksi Loistava ystäväni jakautuu kahteen osaa eli lapsuuteen ja teini-ikään, ja se on lahden tytön Lenùn ja Raffaellan kasvutarina melko rähjäisessä Napolin lähistön asuma-alueella. Kirja on saavuttanut valtavan menestyksen, kuten koko neljän kirjan kokonaisuuskin. Oikeastaan menestys on lähtöisin Yhdysvalloista ja sielläkin pääsääntöisesti New Yorkin kirjallisen älymystön keskuudesta. Mutta muu maailma ja jopa Italia ivat seuranneet perässä. Italiaksi Loistava ystäväni ilmestyi vuonna 2011 ja seuraavina vuosina kolme seuraavaa. Ehkäpä kustantaja on ollut hivenen liian amerikankielinen ja siksi kirjan nimi ei vastaa aivan alkuperäistä, sillä paremmin se voisi olla Älykäs ystäväni tai Ihmeellinen ystäväni. Loistava tuo esille enemmän sellaista elämää, jota ns. suihkuseurapiirit elävät ja siinä on kimallusta ja loistoa. Kirjan elämässä sitä ei ole, vaan on älyä ja kykyä selviytyä omaehtoisesti ja erinomaisesti. Loistava ystäväni-teoksen on suomentanut Helinä Kangas, joka on tehtävässään onnistunut mallikkaasti. Tetralogian muut osat ovat Storia del nuovo cognome…

Vuoden 2019 viimeinen kirjavisa
Britannia , Historia , kirjavisa / 23.12.2019

Arvoisa Visaisäntä, Edellisen tehtävän ajan oli Pielavedellä ja tuossa kepulaisten ja persujen paratiisissa ei juurikaan voi kirjastossa selvittää moisia suuria kysymyksiä, jotka liittyvät kirjavisaan ja varsinkin teokseen, vaikka tekijän tietääkin, tai ainakin arvelee tietävänä. Nyt onneksi tärppäsi. Kirjoittaja on ollut todella tuottelias ja monipuolinen tuotannossaan. Lisäksi hän sai ansioistaan skottina brittiläisen baronetin arvon. Hän eli vuosina 1875 ja 1940. Kuollessaan hän toimi Kanadan 15 brittejä edustavana kenraalikuvernöörinä. Kirjoittamisen lisäksi hän oli historioitsija, Skotlantilaisen Unionistipuolueen poliitikko, hän myös toimi merkittävissä asemissa Etelä-Afrikassa, joka tuolloin vielä oli Brittien siirtomaaimperiumin osana. Tietenkin kyseessä on Tweedsmuirin ensimmäinen paroni John Buchan ja hänen teoksensa 38 askelta, alkuperäiseltä nimikkeeltään The Thisty-nine Steps, joka ilmestyi vuonna 1915. Kirjan on suomentanu Anssi Hynynen ja se ilmestyi vuonna 2011 ja Faros-kustannuksen toimesta. Kyseessä on agenttitarina, jossa on genrelle tavanomaiset ja luontaiset piirteet mukana. Kirja on myös filmattu, joskin tämän versio on harvoin esitetty. Kirjasta on tehty myös teatterissa esitettävä ohjelma. Kirjasta on siis moneksi, sillä kertoohan se vuoden 1914 ajasta, jolloin maailma on suursodan partaalla ja oikeastaan valmis väkivaltaiseen yhteenottoon eri kansojen välillä.

Pitkä nenä persuille

Arvoisa Visaisäntä, Pitää rientää oitis vastaamaan, kun kerran on tietävinään ja osaavinaan. Huomenna on jo liian myöhäistä, sillä päivä menee ajamisessa Levin korpeen ja koskaan ei tiedä miten sieltä yhteydet toimivat. Itse kun olen kiinnostunut kaikesta erilaisesta, niin tämäkin matu eli maahantunkeutuja, käyttääkseni rivoa ja räävitöntä persukieltä, on jostain kumman syystä rikastuttanut meidän kovin ummehtunutta kulttuuriamme. Taisi kuppini kaatua, kun minua vaan ärsyttää tuo suunnaton typeryys, jota eräässä puolueessa aivan kukkaravinteille kasvatetaan. Kun ihminen on suorittanut kotikaupungissa Bratislavassa taiteen maisterin tutkinnon dramaturgiassa ja lisäksi naapurimaan pääkaupungissa Prahassa maisteriopinnot Suomen kielessä ja kirjallisuudessa, niin onko hänestä oikeaksi suomalaiseksi. Ei varmaankaan, jos persuja uskomme. Tiukasti kuitenkin olen toisen mielinen ja olen ikionnellinen, että olemme saaneet hänen kaltaisensa viihtymään ja pysymään Suomessa, sillä hän rikastuttaa tätä suomalaista kulttuuria, joka on eräänlainen mentaalinen kompositio, ei rodullinen tai minkään typerän tuoma asia. Kyse on eräänlaisesta kasvukertomuksesta, sillä nuori nainen pelkää, että ei ehdi kuuluisaksi taitelijaksi ennen seuraavaa syntymäpäiväänsä eli kuten Kurt Cobainin, Jim Morrisonin, Janis Joplinin ja Jimi Hendrixin ennen 28. syntymäpäiväänsä, jossa ratkaisu tapahtuu. Tämä nainen on Angie, ja ehkä hän on kirjoittajan Slovakiassa syntynyt Alexandra Balážová, joka avioitui Suomeen ja sai nimekseen Salmela. Kyseessä on aivan alku hänen ensimmäisestä kirjastaan 27 eli kuolema…

Jotain tiedän – minäkin!

Visaisäntä, kaikki me olemme olleet nuoria, minäkin varsin kauan sitten. Tämä tuli mieleeni, kun veljeni 12 vuotias tytär ilmoitti hurahtaneensa runoihin. Niin minäkin joskus silloin. Suosittelin nuorelle neidille Kaarlo Sarkiaa, olihan hän tätieni ystävä ja välimiehenä hääri Salosen Matti, siis Hämeenlinnasta. Näin onnistuin tunnistamaan oman nuoruuteni runoilijan, jonka teksti oli niin vaikeaa, että maalaistollon nuoren ymmärrys ei siihen aina yltänyt. Joskus olen tämänkin kirjoittajan runoihin palannut ja löytänyt niistä uutta sanomaa. Nyt kun niitä vanhana lukee, niin avautuvat ne jälleen uudella tavalla. Tämä on varmasti runouden suuri rikkaus ja Jyrki Pellinen taitaa tuon monikerroksellisen sanankäytön. Tämä todella monipuolinen sanan ja pensselin käyttäjä syntyi 1940, ja viettää tulevana vuossa siis kahdeksankymppisiään. Esikoiskokoelmansa runoilijana Pellinen julkaisi nimellä Näistä asioista, joka ilmestyi vuonna 1962. Juuri tästä kokoelmasta on visan sitaatti. Pellinen on ollut erittäin tuottoisa niin kirjallisesti kuin kuvataiteellisestikin. Luettelosta tulisi liian pitkä siteerattavaksi. Pellinen on myös monesti palkittu niin runoilijana kuin taidemaalarinakin. Miten jotkut vaan ovat multilahjakkaita, melkein kadehdin heitä!

Visasitaatti 12

Arvoisa Visaisäntä, vihdoinkin tuli kirjailija, jonka tiesin ja teoksenkin. Viimeisimpinä aikoina ovat olleet vaan niin visaisia visatehtävät, että ihmettelen ja ihailen kanssakilpailijoitani, jotka ovat vastanneet oikein ja pystyneen vielä hienosti perustelemaan ehdotuksensa. Nostan heille hattuani. Jo vinkeistä lähti tietämyksen liikkeelle. Pari kertaa ministeri, seikkailija ja ties vaikka mitä. Suomennoksen, jota en kuitenkaan ole aiemmin lukenut, sanat ”heiluttivat syndikaatin jäsenkorttiaan” olivat tutun tuntuiset ja vain vahvistivat omaa näkemystäni. Olenhan jokunen vuosi kirjoittanut elokuvasta ja tästä merkittävästä historiallisesta tapahtumasta, jonka eräänlainen raportti tämä kirja on. Pohjimmiltaan kirjailija oli seikkailija ja pääsääntöisesti itseoppinut. Hän lähti Indokiinaan, jossa hän osallistui antikolonialistiseen sanomalehden toimittamiseen ja hänet vangittiin vuosiksi 1923-1924. Syynä vangitsemiseen oli Khmerien pyhien jäännösten varastaminen. Hän kirjoitti seikkailuistaan romaanin La Voie royale , joka ilmestyi 1930. Suuremman kuuluisuuden ranskankielisessä maailmassa hän saavutti vuonna 1933 julkaisemallaan teoksella La Condition humaine, joka on seikkailun värittämä romaani ja sen innoittajana olivat Kiinan vallankumoukselliset ja silla teoksella hän voitti Concourt-palkinnon. Kirjailija toimi voimakkaasti antifasistisia aatesuuntauksia vastaan ja vuosina 1936-1937 hän toimi Espanjan sisällissodassa tasavaltalaisten rinnalla. Hänen voimakas sitoutumisensa johti romaani L’Espoire kirjottamiseen ja se julkaistiin joulukuussa1937. Seuraavana vuonna hän valmisti aiheen ja kirjan pohjalta elokuvan L’Espoire, sierra de Teruel. Talvella 1944 hän liittyi ranskalaisten vastarintaliikkeeseen. Sodam jälkeen hån…

Viikon 12 Kirjavisa
kirjavisa / 23.3.2019

Suomalaisessa perinteessä Pihlaja on pyhä puu. Se on usein mukana erilaisissa symbolein ilmaistuissa tarkoituksissa. Näin on myös havaittavissa tässäkin runossa, jossa on puu, ja sen alle on veli haudattu. Siis pihlaja suojelee rakasta ja tärkeätä henkilöä. Lisäksi pihlaja kietoo juurinensa avulla veljen lujemmin menneiden valtakuntaa ja haluaa pitää hänet omanaan ja samalla virota elämään keväällä, siis eräänlaisena veljen uuden olemisen symbolina. Nyt kerrankin tämä vanha äijä tiesi tai luuli tietävänsä, mistä on kyse. Kirjoittaja on vuonna 1965 syntynyt Olli Heikkonen ja hänen esikoisteoksestaan Jakutian aurinko, joka ilmestyi Tammen kustantamana vuonna 2000. Samana vuonna hän sai Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon. Olli Heikkonen ei ole mikään runsaasti runoa suoltava skaldi, vaan hänen tuotantonsa on melko niukkaa, mutta sitä voimakkaammin vaikuttavaa. Ehkä juuri se on tehnyt minuunkin vaikutuksen. Vuonna 2017 Heikkonen sai Einari Vuorela -runopalkinnon, joka on todella hieno tunnustus kohtuullisen niukan tuotannon omaavalle runoilijalle.

Kirjavisa viikolla 49
kirjavisa / 11.12.2017

Arvoisa Visaisäntä, Tämän viikon lainaus on mielenkiintoinen valinta, joka palauttaa minut noin 15-vuotiaan tasolle tai ainakin tuo ikäkauden vaiheisiin. Olin näet kuullut tai ainakin jotain kuullut, että oli eräs ranskalainen runoilija, joka on aivan hurja, kirjoitta mielenkiintoisia runoja, jotka repäisevät maailmani. Soin tietooni, että ruot oli käännetty suomeksi ja niin sitten vaan lukemaan. Pettymys oli suuri, sillä runot eivät olleet mitenkään erilaisia tai räjähtäviä. Mutta seuraukset olivat pitkälle kantavia. Päätin näet opetella kielen, jotta voisi lukea runoja alkukielisin. Tuota kieltä ei koulussa opetettu. Niin myöhemmin tuon vieraan kielen taito pelasti minut kielettömyydeltä, kun infarktissa meni äidinkielen puhuminen. Runot, eli Charles Baudelairen Pahan kukkia, oli suomentanut Yrjö Kaijärvi (1896 – 1971) ja näin hän teki suuren palveluksen minulle. Kun tutustuin vähän hänen oman runouteensa, niin huomasi sen olevan melkoisen konventionaalista ja pliisua, kuten tämäkin sitaatti osoittaa. Runo Joulu, on Kaijärven vuonna 1959, Otavan kustantamana ilmestyneestä runokokoelmasta Kaikki on toisin (runoja). Näin olen elävä, toistaiseksi, todiste siitä, että joskus tyytymättömyys saa aikaan voimakkaan reaktion, joka on suureksi hyväksi niin henkiselle kuin sivistyksellisellekin hyvinvoinnille.

Kirjavisassa Edith
kirjavisa / 13.11.2017

Arvoisa visaisäntä, nyt meni kisa mielenkiintoiseksi, kun kohteeksi osui maamme merkittävin runoilija, joka käytti kuitenkin runoissaan sitä toista kotimaista. Hän on varmaan myös kansainvälisesti tunnetuin runoilijamme. Kun pieneen harrastusteni piiriin kuuluu myös Wikipedian erikielisten ja samaa asiaa käsittelevien artikkeleiden lukeminen, niin tämä runoilijamme on päässyt osaksi 30 eri kielialueen wiki-kulttuuria. Hyvinkin erikoisilla kielillä, ns. suurten kielten lisäksi, on artikkeleilla kohteesta kirjoitettu. Mainitaan esimerkkeinä baski, arabia, etelä Azerbaidžan, katalaani, länsi mari, malaji, oksitaania, zazaki jne. Kuitenkin lähteet mainitsevat, että runoilijan hengentuotteita olisi Suomen itsenäisyyden aikana käännetty yli 40 eri kielelle. Jostain kumman syystä ruotsalaiset ovat pääsääntöisesti omineen kirjailijan omakseen, tosin myöntävät hänen olevan finlandssvensk poet. Tätä asennetta kuvaa hyvin myös ruotsinkielinen wikiartikkeli, joka on todella lähes täydellinen kertomus kirjailijasta, hänen elämästään ja tuotannostaan. On mahdollista, että runoilijan suomen taito oli kohtalaisen heikko, mutta ruotsiksi hän kirjoitti runonsa ja koulussa oli opittu niin venäjä kuin saksakin. Usein hänet mainitaan ensimmäiseksi modernistisen suunnan runoilijaksi Suomessa, mutta hänet tosi luetaan myös ensimmäisten modernistien joukkoon myös Ruotsissa. Hänen runoudessaan on voimakkaita vaikutuksia ranskalaisesta symbolismista, saksalaisesta expressionismista sekä venäläisestä futurismista. Yhdessä Hagas Olssonin kanssa runoilijamme toi taiteeseen oalta osaltaan käsityksen ”nya arten”. Hänen tuotantonsa on varsi rajattu, joka tietenkin johtuu varhaisesta, vuonna 1923 tapahtuneesta kuolemasta. Pitkään…

Kirjavisa jälleen kerran
kirjavisa / 13.3.2016

Arvoisa Visaisäntä, olipa jälleen kinkkinen tehtävä. Piti yrittää tietää, saada vihjeistä johdatusta, etsiä ja hikoilla tuskasta ja samalla onnesta. Se onni tuli lopulta kun tehtävä ratkaistiin. Onneksi nykyisin ison kirkon kirjasto on sunnuntaisi avoinna omatoimikäyttäjälle. En niin hienosti kuin meidän oma kyläkirjastomme, jossa ei ole kuin käyttäjiä iltaisin ja viikonloppuisin. Vaan ei ole kyläkirjastossa runokirjojakaan. Vihjeet luin huolella, sillä jos runoilija on tehnyt varsinaisen läpimurtonsa 1980-luvun alussa, niin hän on varmasti ollut tuolloin jo jonkin verran yli 20 vuotias. Ja kuollut maaliskuussa ei niin kauan sitten, eli sekin on lähtökohta. Teksti kertoi lähes selvästi sen, että runoilija on elänyt kaupunkiympäristössä ja peräisin näin täkäläiseltä ja helsinkiläiseltä kielialueella, josta kertoo sanan mä käyttö jopa neljä kertaa melko lyhyessä runossa. Termi tulee tekstinkorjauksessa punaisella merkityksi ja virheelliseksi. Etenkin termit bummattiin, jonka tavallinen ei helsinkiläinen taapero kirjoittaisi työväen p-kirjaimella ei herrojen b:llä. Samoin tripissä, kyttiksellä, budjaa ovat juuri helsinkiläisen slangin tuotosta. Tosin runo ei ollut puhdasta slangia, eli osaaja ei ole vanhan polven Stadin Arska. Mutta mitä runoilija tarkoitta sanalla kikkasi säkeessä mä oli menettänyt kikkani ja kämppäni? Olen moisesta aivan äimän käkenä! Siis noin 50-luvulla syntynyt ja mahdollisesti helsinkiläinen runoilija, joka on kuollut hiljan helmikuussa, oli varmasti hakusessa. Syntyi poispudotusten leikki. Melleri…

Kirjavisan visaisuus!
kirjavisa / 31.1.2016

Arvoisa Visaisäntä, ei ole itsetyytyväisempää ja omaan minäänsä uskovaa henkilöä, kuin on visan uuden tehtävän lukenut ja itsevarmasi kirjoittajan tunnistanut visailija! Riensin asiaa enempää tarkistamatta kertomaan veljenpoikani tyttärille juttua hienosta runoilijasta, jota kannattaa ehdottomasti kaikkien lukea ja vaikkapa ihan ulkoa oppia. Olin jo kirjoittanut muistiinkin tämän runon ja tietenkin innoissani pikkuneideille ( 8, 10 ja 12 v.) ääneen lukemaan. Kaikki kolme tunnistivat runoa ja ilmoittivat, että heillä on jo se kirja, jossa tuo runoa on. Pyysin hakemaan kirjan, jotta voidaan enemmänkin lukea ja keskustella. Näppärin tytöistä, siis Norppa, lähti hakemaan ja takaisin tultuaan aiheutti isosedälle vähintään uuden aivohalvauksen. Kirjan kannessa luki että Laura Ruohonen, ALLAKKA PULLAKKA, loruja lyyrisille lapsille, Erika Kovanen. Julistin kaikkitietävästi, että nyt neiti Noppa erehtyy, kirjan ja runo ovat ihan toisin hienon riimittelijän tuotantoa. Kyllä se siellä vaan on, totesivat neidit. Ja toden totta, siellä se MAHTIMUMMELI MÄÄRÄÄ –runo todellakin oli. Minä väärässä ja nuoret neidit olivat oikeassa. Sitten me luimme yhdessä ne kaikki muutkin runot ja lopuksi vielä lainasi kirjan kotilukemiseksi. Näin joutui suuri ja mahtava kirjallisuudentuntija taipumaan neitosten tahtoon.