Pekka Lehtonen Rikollista rakkautta ja räiskyvää tykkitulta<(b> Pihl-suvun seikkailut Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä Into-kustannus, Riika / Helsinki, 2018, 252 sivua Sukututkimus on melkoisesti lisännyt suosiotaan. Meillä Suomessa on tavallisellekin sukututkimuksen tekijälle melkoisen otolliset olosuhteet. Kirkko jo 1600 luvulla luterilaisuuden ja suurvaltaajan myötä ryhtyi ylläpitämään erilaisia tietoja, joiden eräänä tehtävänä oli tietysti uuden uskonnon aseman vakiinnuttaminen ja vahvistaminen. Myös Kustaa I Vaasa, joka oli varsinainen uuden uskonnon aikaansaaja Ruotsin valtakunnassa ja sen itäisessä osassa, oli verojen keräämisen tähden tehnyt lukuisia uudistuksia. Näin usein maaseudun tiedota ja melko vaivatonta seurata jo 1540-luvulle saakka erilaisten maakirjojen, veroluetteloiden ja valituskirjeiden kautta. Miksi siis me, minä muiden mukana, teemme sukututkimusta? Tämä on hyvin monimutkainen ja erilaisia näkemyksiä antava kysymys. Lehtonen kirjoitta asiasta mm. seuraavaa: ”Minusta tuntuu, ettei sukututkija etsi kirkonkirjoista pelkästään tietoja kuolleista esivanhemmistaan. Hän tavoittelee paljon enemmän. Hän haluaa kohdata läheiset ja kaukaiset sukulaisensa. Itse asiassa hän pyrkii yhteyteen esivanhempiensa kanssa. Hän haluaa kysyä noilta muinoin eläneiltä ihmisiltä, millaisia he olivat ja millainen oli se maailma, jossa he elivät. Ehkä mielessämme haluamme saada heiltä jopa neuvoja omaa elämäämme varten. Haluamme kysyä, miksi olemme sellaisia kuin olemme. Miksi minä olen minä?” Olen itsekin valmis allekirjoittamaan Pekka Lehtosen näkemyksen, mutta koulutettuna historian tutkijana ja opettajana olisin…