Ossin Blogi

Karo Hämäläinen Kansalliskirjailija Romaani Väinö Linnasta WSOY, Helsinki, EU, 2020, 409 sivua Noin pääsääntöisesti en ole erityisen innostunut romaanitaiteesta, enkä sen nimeen vannovista teoksista. Tietenkin on luettu pakolliset ja jopa melkoinen määrä ei pakollisiakin teoksia. Kun vielä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on ehdoton suosikkini, niin taidan olla melko ihmeellinen ja erilainen? Tietenkin luettujen listassa ovat tämän ”romaanin” kohdehenkilön tuotanto, siltähän ei voi kukaa välttyä, siis niiden lukemiselta. Kuitenkin Karo Hämäläinen on nimennyt kirjansa romaaniksi, ja sen on tarkoitus kertoa kansalliskirjailija Väinö Linnasta. Noin yleisesti on todella mielenkiintoista, että miten todellisesta kansallisesta monumentista, kuten Väinö Linna eittämättä on, voi kirjoittaa romaanin, joka noin pääsääntöisesti on enemmän ja vähemmän puhtaan mielikuvituksen tuotetta. Tämän yksittäisen romaanin tekee mielenkiintoiseksi se, että se kertoo kuvitteellisen dokumentin tekemisestä ja tuottamisesta. Tämän dokumentin kohteena on tietenkin Väinö Linna. Dokumenttihan on mitä useimmin sukeltamista nykyisyyden kautta menneisyyteen. Tämäkin dokumentti alkaa Urjalasta eli Linnan syntymäkodin vähäisiltä raunioilta. Ja tässä oma henkilöhistoriani liittyy Väinö Linnaan. Hänen vanhempansa olivat lähes samaa vuosikertaa oman isäni äidin kanssa. Kun asuinpiirin oli lähes samalla kylällä, niin pakostihan pienen pitäjän ja saman kyläpiirin asukkaat toisensa tunsivat ja muksuina leikkivät yhdessä, siis mikäli vakavimmilta tekemisiltään ehtivät. Tämän yhteisen perimän tähden Väinö Linna kirjoitusten hämäläismurteiden vaikutus…

Viljo Rasila Yhteiskunnallinen korkeakoulu 1925 – 1966WSOY, Helsinki, 1973, 300 sivua Suomalainen yhteiskunta pitää sisällään monia mielenkiintoisia kasvukertomuksia. Tietenkin jo suomalaisen yhteiskunnan kehittyminen on itsessään yksi suuri ja mielenkiintoinen kasvukertomus, joka sisältää lukemattomia muita. Tallaista kertomusta käsittelee nyt lukemani kirja, joka tietenkin löytyi superkirjakaupastani. Pienestä ajatuksesta, joka esitetiin itsenäistymisen kuohujen käydessä kovimmillaan on kasvanut todella merkittävä osa yhteiskuntaa, ja varmaankin sen kasvu jatkuu ja muuntuu ajan myötä. Kun eräs esi-isäni eli Axelius Kempe aloitti yliopistolliset opintonsa, niin samana vuonna aloitti toimintansa Turun Akatemia. Oppilasmäärä oli todella vähäinen, joskin perustajana oli kuningatar Kristiina. Ensimmäisessä vaiheessa Akatemiassa oli 11 professoria ja 250 opiskelijaa. Kun Kansalaiskorkeakoulu aloitti toimintansa, niin sinne ilmoittautui 72 oppilasta, mutta kevätlukukaudella oppilaita oli vain 54. Vaatimattomat olivat lähtökohdat, mutta eräillä asiaan innostuneilla oli palavaa haluaa saada aikaan muutosta. Kulun ajatuksen alkuunpanijalla professori Leo Harmajalla (1880 – 1949) oli kaksi suurta ajatusta: kansalaistietoja oli syvennettävä yhteiskuntatieteellisen opiskelun avulla, opintie ylioppilastutkintoa vailla oleville lahjakkaille nuorille oli avattava. Nämä ajatukset olivat jopa vallankumouksellisia tuollaisessa yliopistomaailmassa. Aloittivathan suunnilleen samaan aikaan opetuksensa myös ruotsinkielinen Åbo Akademi ja Turun suomalainen yliopisto. Kuitenkin näiden kahden muun yliopiston talous oli varmalla pohjalla ja siksi aloitustahti oli vaikuttavampi. Turun yliopisto oli kerännyt kansalaiskeräyksellä melkoisen suuren pääoman ja koko…