Ossin Blogi

Abdellah TaïaLe Jour du RoiÉdition du SeuilParis, 2010210 pages Kaukana ovat perinteiset kliseet Abdellah Taïan teoksesta Le Jour du roi, joka voitti perinteisen Flore -kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Teos kertoo nuorten syvästä ystävyydestä, jolla on vastassaan perinteinen marokkolainen yhteiskunta sosiaalisine paineineen. Kyseessä on hyvin kirjoitettu rohkean nuoren miehen muotokuva. Tapahtumat teoksessa sijoittuvat 1980-luvulle. Hassan II oli silloin Marokon kuninkaana. Teoksen päähenkilö, eräänlainen kertojaminä, on Omar, joka on nuori Salén kaupungista, pääkaupunki Rabatin lähialueelta. Hän asuu isänsä kanssa alueen tavanomaisessa köyhyydessä, mutta kuitenkin taskastelee uteliaana häntä ympäröivää maailmaa. Hänen paras ystävänsä on Khelid El-Roule, joka on marokkolaisen ns. kultaisen nuoren arkkityyppi, hänen perheellään on huvilat, autoja, palvelijoita, eli kaikkia mitä kultaiseen nuoruuteen oletetaan kuuluvan, ainakin 80-luvun Marokossa, vaan varmaan monella muullakin taholla. Niukasta sivumäärästään huolimatta teos käsittelee useita mielenkiintoisia ja keskeisiä teemoja. Minuuden kadottaminen. Äiti on lähtenyt kodista ja ei näin olleen toimi enää kohteena ja yhteisönsä ylläpitäjänä. Etunimet vaihtuvat, sillä kerronnan suorittaa teoksessa pääsääntöisesti Omar ja kuitenkin viimeisessä osassa kertoja on Hada. Näin teoksen ”minä” vaihtuu äkisti syitä ilmoittamatta ja perusteita kertomatta. Taloudellinen huono-osaisuus, köyhyys. Lopun kertoja Hada on vanhempiensa myytmä. Tästä syntyvät kirjan teemoina epätoivo, mustasukkaisuus, vertailukohtien puuttuminen, prostituutio, alkoholismi jne. Henkinen köyhyys. Tämä näkyy teoksessa hyväuskoisuutena, noituutena, rasismina. Marokon…

Ritva Haavikko, Helvi Hämäläinen Helvi Hämäläisen elämä 1907 – 1954 Ketunkivellä WSOY, Helsinki 1993 661 sivua Omistuskirjoitukseni mukaan olen hankkinut tämän Haavikon ja Hämäläinen yhteistyönä syntyneen jättiteoksen kirjastooni vuonna 1999. En kuitenkaan muista, että olisin lukenut teosta aiemmin, joskin sellainenkin mahdollisuus on aina olemassa. Nyt se kuitenkin tuli luettua, olisi aiemman lukemisen suhteen asia niin tai näin. Teoksen ilmestyttyä Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko Pekka Tarkka kirjoitti: ”Helvi Hämäläisen teos on vahva. Se nousee menneisyyden merestä kauniina ja voimakkaansa ja ravistaa yltää kaiken tarpeettoman.” Juuri näinhän teoksessa on, hivenen erilainen lapsuus ja oman erilaisuuden kokeminen, nuoruus, hetken hurmia, into saada sivistyneistöstä oma osansa, luomisen tuskaa ja köyhyyden kurjuutta, mutta eritoten suuri kaiken kattava rakkaus omaan lapseen, joka varsinkin kirjan lopussa nousee keskeiseen osaan. Suurin suuri osa sivumäärästä käytetään Helvin suuren intohimon Olavi Paavolaisen käsittelyyn. Vasta sivulla 450 suhde tulee päätepisteeseen, kestettyään yli kolme vuotta. Toki tämänkin jälkeen Paavolainen saa huomiota ylen määrin ja vasta kirjan loppuvaiheilla hänestä päästään eroon. Kahden kirjailijan kiihkeä intohimo tulee siis vuonna 1993 avatuksi suurelle yleisölle. Tuon intohimon julmuus ja katkeruus kertovat kuitenkin meille eroista tuossa sotaa edeltäneessä luokkayhteiskunnassa. Toisaalta on vieläkin hyvin epäselvää Olavi Paavolaisen todellinen seksuaalinen identiteetti, siitäkin on esitetty paljon arvailuja myöskin Hämäläisen kirjan jälkeen….

Salme Vuorinen Eloni kirja Like, 2008. 166 sivua Salme Vuorinen on syntynyt vuonna 1913 ja täyttää siten tulevana vuonna tasan sata vuotta. Hän on kokenut pitkän elämänsä aika hyvin monenlaiset olosuhteet kurjuudesta loistoon ja rakkaudesta suureen pettymykseen. Vain aatteen jalo palo on pysynyt kaikki nämä vuodet samana. Salme jäi nuorena tyttönä, vasta viiden vuoden ikäisenä, punaorvoksi, sillä hänen isänsä kaatui punaisten puolella vuoden 1918 sisällissodassa. Äidillä oli huolettavanaan useita lapsia ja koska kenelläkään ei ollut tuolloin helppoa, niin voi vain kuvitella miten vaikeaa oli neljän punaorvon kanssa yksin jääneellä punaleskellä. Mutta opinhaluinen ja sisukas Salme pärjäsi elämässä, tiedoilla ja taidoilla. Yksi taidoista oli tietenkin kyky hurmata miehiä ja käyttää siten elämässä selviämiseen kaikkia naisellisia keinoja. Salme koulumenestys on hyvä ja hän joutui naimisiin Tampereelle, jossa hän miehensä kautta saavutti taloudellisesti vakaan asema ja avioliitosta syntyi neljä lasta, joilla on keskeinen osa muistelmissa. Poliittisen toiminnan yhteydessä hän oli tavaan jo nuoruusikäisenä tulevan toisen aviomiehensä, joka jo lasten vartuttua palasi mukaan kuvioihin. Tämän miehensä omaishoitajana vietti Salme todella pitkän ajan ja suoriutui tehtävästään enemmän kuin hyvin. Kirja on hyvin tiivisti kirjoitettu ja hyvin henkilökohtaisiksi muistumiksi. Kirja lukee enemmän kuin innolla ja mielenkiinnolla, sillä se valottaa todella hyvin suomalaisen yhteiskunnan muutosta sadan vuoden…

Abdellah TaïaL’armée du salut Édition du Seuil2006, 154 s. Vuonna 2006 julkaisi marokkolainen ja ranskaksi kirjoittava Abdellah Taïa kolmannen romaaninsa L’armée du salut. Teos on sivumäärältään suppea, vain 154 sivua taskukirjanakin, mutta se on näkemykseni mukaan suuri sisällöltään. Sisällöltään tämä teos on hyvin omaelämänkerrallinen ja siinä kirjoittaja kertoo omasta kiinnostuksestaan samaan sukupuoleen, joka on erityisesti tabu hänen islaminuskoisessa kotimaassaan. Kirja alkaa vaatimattomasta lapsuudesta, joka vietettiin Hay Salem Sale –alueella Marokon pääkaupungin Rabatin läheisyydessä. Tässä vaatimattomassa kodissa on kolme huonetta, yksi isän käyttöön, toinen vanhemman veljen käyttöön ja kolmannessa nukkuvat äiti ja kuusi siskoa, pikkuveli ja kirjoittaja itse. Kolmannessa huoneessa siis on ahdasta ja se ei salli pakenemista vaan on kohdattava elämän tosiasiat, kuten esimerkiksi isän ja äidin rakastelun ja sitä seuraavan riitelyn äänet. Kirjan selkeästi toinen jakso tuo yhteen kirjoittajan ja isoveljen suhteen, tai oikeasti hyvin insestisen rakkaussuhteen isoveljeen, joka ei kuitenkaan vastaan  kirjoittajan toivomalla tavalla tämän tekemiin rakkaudentunnistuksiin, ei ainakaan fyysisellä tasolla. Tämän osan kohokohta on matka Tangeriin, jonne kirjoittaja pääsee isonveljensä ja pikkuveljensä mukana kokonaiseksi viikoksi. Kyseessä on loma, jopa muuttuu tragediaksi, sillä kaiken perustana on ollut isoveljen ihastuminen naiseen ja kirjoittajan minän mustasukkaisuuden voimaksa herääminen. Tämä puolestaan johtaa ensimmäisen voimakkaaseen seksuaalisen kokemukseen saman sukupuolen kanssa. Kolmas osa on ehkäpä vaikuttavina, sillä siinä kirjoittaja…