Ossin Blogi

Robert CAPA, Pommituksia pakoon juokseva nainen Madridissa Mikko Aho ESPANJAN ASIA ON MEIDÄN Suomen vasemmistososialistien ja kommunistien propaganda Espanjan tasavallan puolesta Espanjan sisällissodan 1936 – 1939 aikana Suomen historia pro gradu tutkielma Tampere 2006 182 s. Heti ensimmäisen luvun otsikossa opinnäytteen tekijä toteaa, että ”Kolmikymmenluvun Vietnamin sota”. Tosi hän asianmukaisesti alaviitteessä toteaa lausumaa ruotsalaisen Göte Nilssonin hengentuotteeksi. Tämä toteamus on tietenkin jonkin verran todenmukainen, mutta omasta mielestäni se kuitenkin menee rajusti pieleen. On selkeäyksityiskohta, että niin Vietnamin sota, varsinkin sen jälkimmäinen vaihe Amerikkalaisten mukanaolon muodossa, herätti runsaasti sympatioita kaikkialla ns. länsimaisissa yhteiskunnissa. Protestit olivat valtavia ja jopa valtioiden päämiehet osallistuivat niin. Tämä tapaus toimii eritoten Ruotsissa, jossa pääministeri Olof Palme oli aktiivinen sotatoimien vastustaja ja osallistui sodan vastaisiin mielenosoituksiin. Kuitenkin suurin ero tulee esiin itse sodassa, siis ei sitä ympäröineessä propagandassa. Vietnamissa, eli Yhdysvalloilla oli siis kaksi vihollista. Ensimmäinen niistä oli Pohjois-Vietnamin laillinen kommunistihallitus ja toinen tietenkin oli kumouksellinen sissiliike, joka taisteli Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan haluten yhdistää Vietnamit. Espanjan sisällissodassa asetelma oli se. että vaaleilla valittu kansanedustuslaitos oli valinnut kansarintamahallituksen, jota vastaa äärioikeiston upseerit nousivat kapinaan. Erikoiseksi tämän sodan tekee, se, että runsaasti eri maista tulleita sotilaita osallistui ns. kanainvälisten prikaatien toimintaan, siis etenkin varsinaisiin sotatapahtumiin. Lisäksi suurvallat sopivat aseidenvientikiellosta…

Kirjoituksia Väinö Linnasta toimittaneet Antti Arnkil ja Olli Sinivaara Kustannusosakeyhtiö Teos Helsinki 2006 511 sivua Eräänlainen Väinö Linna renessanssini alkoi kun luin hänestä haastattelun perusteella tehdyn kirjan Itse asiassa kuultuna. Sitä tietysti seurasi Koottujen teosten esseet ja sitten löysin tämä teoksen uutena ja koskemattomana kylämme kirpputorilta. Kustantajan mukaan teos on sen varastoista loppuunmyyty. On erittäin hienoa, että tällainen teos on ilmestynyt, jossa nuoret tutkijat pohtivat mahdollisimman monitasoisesti Väinö Linnaan ja hänen tuotantoaan. Itse olen erityisesti viime aikoina mieltynyt hänen esseisiinsä. Niistä löytyy todella hienoja ajatuksia ja mikä vielä tärkeämpää, niin niissä on näkökantoja yhteiskuntamme tulevaisuuteen. Oudosti on nytkyisin nähtävissä miten monet asiat, varsinkin negatiiviset Linnan oman henkilökohtaisen mieltymysten mukaan, ovat menneet hänen esittämällään tavoin. Tämän esseekirjoituksissa tarkastellaan muiden muassa Linnan kaunokirjallisen ja esseetuotannon suhdetta. Myös artikkeleissa käsitellään Linnan ironian eri ulottuvuuksia ja Tuntemattoman sotilaan uusisänmaallista haltuunottoa ja siihen liittyviä ongelmia. Linnan naishahmot kuin myös hänen romaaniensa vähälle huomiolle jääneet henkilöhahmot saavat omat tarkasteluna. Mielenkiintoista on etenkin tarkastella Linnan kirjojen tekstien poliittisuutta nykyhetkeä vasten. Koska sekä Tuntematon sotilas että eritoten laaja Täällä Pohjantähden alla ovat historiallisia romaaneita, niin on luonnollista myös tarkastella Väinö Linnan historianfilosofiaa. Väinö Linna on eittämättä, paitsi suuri tarinankertoja niin myös temaattisen kehittelyn mestari, jonka kirjallisen, myös esseet…

Matti Salminen Yrjö Kallisen elämä & totuus Like kustannus Oy, 2011 kolmas painos 271 sivua Olen toki ollut tietoinen Yrjö Kallisen merkityksestä suomalaisen yhteiskunnan ylösrakentajana. Olen tiennyt hänen roolinsa ns. kävelevänä paradoksina, jolla tarkoitetaan sodanjälkeistä tilannetta, jolloin vuonna 1945 jollain vakaumuksellisesta pasifistista tehtiin tasavallan puolustusministeri. Kuitenkin voidaan hyvin todeta, kuten kirjoittaja Matti Salminekin tekee, että ei Yrjö Kallinen ollut paradoksi, vaan elämä ja yhteiskunta hänen ympärillään olivat paradokseja. Pitkän elämänsä (1886 – 1976) aikana Kallinen ehti kokemaan ja näkemään paljon ja erityisesti kehityksen niin meillä Suomessa kuin koko sitä ympäröivässä maailmassakin. Kuitenkin hän jo alta kaksikymppisenä nuorukaisena omaksui koko pitkän elämänsä perustaksi teosofian, sosialidemokratian ja osuustoiminnan aatteet. Niistä hän ei luopunut, vaikka elämä häntä kuljetti monenlaisissa tilanteissa. Näistä suurista ajatuksista voidaan ehkä tehdä yhteenveto, jonka Kallinenkin varmasti hyväksyisin. Kyse on tietenkin teemasta, että kaveria ei jätetä, ja me teemme yhdessä tästä yhteisöstä ihmiselle paremman yhteisön elää ihmisenä. Näin tästä vain kansakoulun käyneestä nuorukaisesta kehittyi eräs meidän 1900-lukumme johtavia intellektuelleja ja voimakkaasti aatteelleen omistautunut ihminen. Merkittäväksi kokemukseksi Kallisen elämässä muodostui vuoden 1918 tapahtumat. Hän yritti kaikkensa, jotta valkoisten ja punaisten yhteenotto olisi Oulussa vältetty. Pasifismi ei sisällissodan raakaan ilmapiirin sopinut ja niin Kallinen sai kuolemantuomion. Tämä osoittaa kaikessa järkyttävyydessään sen, että…

Kalevi Sorsa: Muistikuvia, mielikuvia Otava Helsinki, 1955 214 sivua Pitkäaikaisena, muistini mukaan Suomen pitkäaikaisimpana, pääministerinäkin tunnettu Kalevi Sorsa (21.12.1930 – 16.1.2004) on tässä pienessä ja hyvin mielenkiintoisessa teoksessaan kertonut eräänlaisen elämäkertansa. Tämä pieni teos on hyvin nimensä mukainen. Sorsa kertoo pitkän uransa aikana tapaamistaan henkilöistä, ilmiöistä ja kokemuksistaan. Näin muodostuu eräänlaisia muistikuvia, varsinkin keskeisistä 1900-luvun lopun kansainvälisistä päättäjistä, joista Sorsa kertoo itselleen muodostuneita mielikuvia, eli melko subjektiivisiakin näkemyksiään. Teos jakautuu mielekkäästi kahteen osaan osaa: ensiksi nuori mies kasvamassa UNESCOssa ja Pariisissa tuleviin suuriin tehtäviinsä. Toinen osa on selkeämmin henkilöistä piirrettyjä näkemyksiä. Kaiken aloittaa ehkä Sorsan uran keskeisin liikkeellepotkija eli Reino Oittinen, pitkäaikainen kouluhallituksen pääjohtaja, opetusministeri ja keskeinen henkilö Suomen ja Unescon välisissä suhteissa. Henkilökuvat ovat pääsääntöisesti ylen myönteisiä ja jopa yleisesti Sorsan pahimmiksi vastustajiksi koetuista Johannes Virolaisesta ja Heikki Haavistostakin löytää kirjoittaja vain positiivisia näkemyksiä ja piirteitä. Vain yksi valtio on päässyt oikein oman esseensä otsikkoon saakka. Kyseessä on Italian valtioalueen sisällä sijaitseva pieni tasavalta eli San Marino. Tuohon maahan suorittamaansa valtiovierailua ja sen ihmeellisiä käänteitä Sorsa kuvaa suurella lämmöllä. Pienen valtion saama huomio kertoo hyvin paljon Sorsan persoonasta. Hän ei rakastanut suuria sanoja, ei juhlallisia ilmestyksiä. Pieni oli kaunista ja siksi minimaalisen pieni San Marino nousee hyvin keskeiseksi valtioksi…

Itse asiassa kuultuna VÄINÖ LINNA TV-ohjelma: Nauhoitus 12.12.1978 Esiesitys: 15.2.1979 Haastattelu: Pekka Holopainen Teksti viimeistely; Päivö Taubert WSOY, Helsinki, 1979 101 sivua Hankin tämän pienen kirjasen Hämeenlinnan kaupunginkirjaston poistomyynnistä. Hinta oli hiukaisevan korkea, eli vain yksi ainoa euro. Hankinta oli kannattava ja se on tuottanut suurta mielihyvää ja henkistä tyydyttyneisyyttä. Mitä ihminen muuta elämässään kaipaakaan kuin juuri näitä hienoja kirjallisia nautintohetkiä. Kun vielä hinta oli olematon, niin se omalta osaltaan lisää tyytyväisyyttä ja ehkä omahyväisyyttänikin. Kirja on oikeastaan kirjanen, sillä se on isolla tekstillä ladottu ja siinä on runsaasti kuvia ja laajoja kuvatekstejä. Mutta antoisa lukukokemus se oli. Kirja, kuten itse haastattelukin, käsittää Väinö Linnan suppeita elämäkertatietoja ja keskittyy enemmänkin hänen tuotantoonsa, josta keskeiseksi muodostuvat kaikkien tuntemat Tuntematon sotilas sekä Täällä Pohjantähden alla trilogia. Kirjassa sivutaan näiden kahden maamme kirjallisuuden merkkiteoksen osaksi tullutta kritiikkiä, joskin turhan vähän käsitellään teosten osalle tullutta myönteistä suhtautumista. Tietenkin Linna tunnustaa kritiikin vaikuttaneen, mutta silti seisoo kaiken sen takana mitä hän on kirjoittanut. Kauniisti Linna toteaa omasta kirjoitusmotiivistaan Täällä Pohjantähden alla teokseen seuraavasti: ”Motiivi on tietysti siinä kirjassa, sen tendenssissä, sen perusnäkemyksessä, ja se oli perusteiltaan sama kuin Tuntemattomassa: paljastaa ja kuvata eräs alue Suomen kansa elämästä, joka minun mielestäni oli aikaisemmin esitetty väärin tai…

Ritva Haavikko, Helvi Hämäläinen Helvi Hämäläisen elämä 1907 – 1954 Ketunkivellä WSOY, Helsinki 1993 661 sivua Omistuskirjoitukseni mukaan olen hankkinut tämän Haavikon ja Hämäläinen yhteistyönä syntyneen jättiteoksen kirjastooni vuonna 1999. En kuitenkaan muista, että olisin lukenut teosta aiemmin, joskin sellainenkin mahdollisuus on aina olemassa. Nyt se kuitenkin tuli luettua, olisi aiemman lukemisen suhteen asia niin tai näin. Teoksen ilmestyttyä Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko Pekka Tarkka kirjoitti: ”Helvi Hämäläisen teos on vahva. Se nousee menneisyyden merestä kauniina ja voimakkaansa ja ravistaa yltää kaiken tarpeettoman.” Juuri näinhän teoksessa on, hivenen erilainen lapsuus ja oman erilaisuuden kokeminen, nuoruus, hetken hurmia, into saada sivistyneistöstä oma osansa, luomisen tuskaa ja köyhyyden kurjuutta, mutta eritoten suuri kaiken kattava rakkaus omaan lapseen, joka varsinkin kirjan lopussa nousee keskeiseen osaan. Suurin suuri osa sivumäärästä käytetään Helvin suuren intohimon Olavi Paavolaisen käsittelyyn. Vasta sivulla 450 suhde tulee päätepisteeseen, kestettyään yli kolme vuotta. Toki tämänkin jälkeen Paavolainen saa huomiota ylen määrin ja vasta kirjan loppuvaiheilla hänestä päästään eroon. Kahden kirjailijan kiihkeä intohimo tulee siis vuonna 1993 avatuksi suurelle yleisölle. Tuon intohimon julmuus ja katkeruus kertovat kuitenkin meille eroista tuossa sotaa edeltäneessä luokkayhteiskunnassa. Toisaalta on vieläkin hyvin epäselvää Olavi Paavolaisen todellinen seksuaalinen identiteetti, siitäkin on esitetty paljon arvailuja myöskin Hämäläisen kirjan jälkeen….

Salme Vuorinen Eloni kirja Like, 2008. 166 sivua Salme Vuorinen on syntynyt vuonna 1913 ja täyttää siten tulevana vuonna tasan sata vuotta. Hän on kokenut pitkän elämänsä aika hyvin monenlaiset olosuhteet kurjuudesta loistoon ja rakkaudesta suureen pettymykseen. Vain aatteen jalo palo on pysynyt kaikki nämä vuodet samana. Salme jäi nuorena tyttönä, vasta viiden vuoden ikäisenä, punaorvoksi, sillä hänen isänsä kaatui punaisten puolella vuoden 1918 sisällissodassa. Äidillä oli huolettavanaan useita lapsia ja koska kenelläkään ei ollut tuolloin helppoa, niin voi vain kuvitella miten vaikeaa oli neljän punaorvon kanssa yksin jääneellä punaleskellä. Mutta opinhaluinen ja sisukas Salme pärjäsi elämässä, tiedoilla ja taidoilla. Yksi taidoista oli tietenkin kyky hurmata miehiä ja käyttää siten elämässä selviämiseen kaikkia naisellisia keinoja. Salme koulumenestys on hyvä ja hän joutui naimisiin Tampereelle, jossa hän miehensä kautta saavutti taloudellisesti vakaan asema ja avioliitosta syntyi neljä lasta, joilla on keskeinen osa muistelmissa. Poliittisen toiminnan yhteydessä hän oli tavaan jo nuoruusikäisenä tulevan toisen aviomiehensä, joka jo lasten vartuttua palasi mukaan kuvioihin. Tämän miehensä omaishoitajana vietti Salme todella pitkän ajan ja suoriutui tehtävästään enemmän kuin hyvin. Kirja on hyvin tiivisti kirjoitettu ja hyvin henkilökohtaisiksi muistumiksi. Kirja lukee enemmän kuin innolla ja mielenkiinnolla, sillä se valottaa todella hyvin suomalaisen yhteiskunnan muutosta sadan vuoden…

Abdellah TaïaL’armée du salut Édition du Seuil2006, 154 s. Vuonna 2006 julkaisi marokkolainen ja ranskaksi kirjoittava Abdellah Taïa kolmannen romaaninsa L’armée du salut. Teos on sivumäärältään suppea, vain 154 sivua taskukirjanakin, mutta se on näkemykseni mukaan suuri sisällöltään. Sisällöltään tämä teos on hyvin omaelämänkerrallinen ja siinä kirjoittaja kertoo omasta kiinnostuksestaan samaan sukupuoleen, joka on erityisesti tabu hänen islaminuskoisessa kotimaassaan. Kirja alkaa vaatimattomasta lapsuudesta, joka vietettiin Hay Salem Sale –alueella Marokon pääkaupungin Rabatin läheisyydessä. Tässä vaatimattomassa kodissa on kolme huonetta, yksi isän käyttöön, toinen vanhemman veljen käyttöön ja kolmannessa nukkuvat äiti ja kuusi siskoa, pikkuveli ja kirjoittaja itse. Kolmannessa huoneessa siis on ahdasta ja se ei salli pakenemista vaan on kohdattava elämän tosiasiat, kuten esimerkiksi isän ja äidin rakastelun ja sitä seuraavan riitelyn äänet. Kirjan selkeästi toinen jakso tuo yhteen kirjoittajan ja isoveljen suhteen, tai oikeasti hyvin insestisen rakkaussuhteen isoveljeen, joka ei kuitenkaan vastaan  kirjoittajan toivomalla tavalla tämän tekemiin rakkaudentunnistuksiin, ei ainakaan fyysisellä tasolla. Tämän osan kohokohta on matka Tangeriin, jonne kirjoittaja pääsee isonveljensä ja pikkuveljensä mukana kokonaiseksi viikoksi. Kyseessä on loma, jopa muuttuu tragediaksi, sillä kaiken perustana on ollut isoveljen ihastuminen naiseen ja kirjoittajan minän mustasukkaisuuden voimaksa herääminen. Tämä puolestaan johtaa ensimmäisen voimakkaaseen seksuaalisen kokemukseen saman sukupuolen kanssa. Kolmas osa on ehkäpä vaikuttavina, sillä siinä kirjoittaja…