Suomalaiset ja orjuus

Jouko Aaltonen & Seppo SivonenOrjia ja isäntiäRuotsalais-suomalainen siirtomaaherruus KaribiallaInto, Helsinki, 2019, 425 sivua Tämä on meidän suomalaistenkin mustaa menneisyyttä. Toki siihen osallistuivat innokkaimmin ruotsalaiset ja oikeastaan koko ns. länsimainen kulttuuri ja talouselämä. Tietenkin kyse on orjuudesta, joka oli keskeinen taloudellisen rakenteen osa aina 1500 luvulta 1800 luvulle asti, eli ihmisten kaupasta, jota innokkaasti eurooppalaiset harrastivat viemällä mustia Afrikasta eri Amerikoiden alueelle. Tosin ei kyse ole vaan menneisyydestä, sillä nykyisin vähintään 40 miljoonan ihmisen lasketaan olevan orjan asemassa, ja enemmistä on naisia, joista suuri osa on alistettu seksityöläisiksi. Tämä luku orjista on suurempi kuin kaikki aikoinaan Afrikasta Amerikkoihin raahatut orjat yhteensä. On siinä miellä miettimistä oman eettisen asenteemme kanssa. Kirjan tekijät osoittavat asiansa osaamista, kun sijoittavat kaiken pohjoismaisen yritteliäisyyden globaaliin kontekstiin, kuten kuuluukin. Sillä Ruotsi ja Suomi eivät olleet mikään orjabisneksen yksinäinen saareke, vaan osa isoa kapullista toimintaa. Joskin yritystä oli aina 1600 luvulta lähtien, jolloin suuresti arvostamamme valtakunnan kansleri Axel Oxenstierna esitti ja halusi lähteä mukaan kukoistavaan Karibian alueen hyödyntämiseen ja siis samalla orjabisnekseen. Oxenstierna hankkeet eivät innokkaasta yrittämisestä onnistuneet. Kansleri Oxenstierna yhteiskunnalliset näkemykset sopivat hyvin yhteen ajankohdalle eli ns. Suurvalta-Ruotsille todella hyvin. Olihan valtakunta levinnyt Karjalaan, Baltiaan, Saksaan jne. Oli siis aika saada osa myös jotain isompaa. Tosin jotkut6…

Pitkä nenä persuille

Arvoisa Visaisäntä, Pitää rientää oitis vastaamaan, kun kerran on tietävinään ja osaavinaan. Huomenna on jo liian myöhäistä, sillä päivä menee ajamisessa Levin korpeen ja koskaan ei tiedä miten sieltä yhteydet toimivat. Itse kun olen kiinnostunut kaikesta erilaisesta, niin tämäkin matu eli maahantunkeutuja, käyttääkseni rivoa ja räävitöntä persukieltä, on jostain kumman syystä rikastuttanut meidän kovin ummehtunutta kulttuuriamme. Taisi kuppini kaatua, kun minua vaan ärsyttää tuo suunnaton typeryys, jota eräässä puolueessa aivan kukkaravinteille kasvatetaan. Kun ihminen on suorittanut kotikaupungissa Bratislavassa taiteen maisterin tutkinnon dramaturgiassa ja lisäksi naapurimaan pääkaupungissa Prahassa maisteriopinnot Suomen kielessä ja kirjallisuudessa, niin onko hänestä oikeaksi suomalaiseksi. Ei varmaankaan, jos persuja uskomme. Tiukasti kuitenkin olen toisen mielinen ja olen ikionnellinen, että olemme saaneet hänen kaltaisensa viihtymään ja pysymään Suomessa, sillä hän rikastuttaa tätä suomalaista kulttuuria, joka on eräänlainen mentaalinen kompositio, ei rodullinen tai minkään typerän tuoma asia. Kyse on eräänlaisesta kasvukertomuksesta, sillä nuori nainen pelkää, että ei ehdi kuuluisaksi taitelijaksi ennen seuraavaa syntymäpäiväänsä eli kuten Kurt Cobainin, Jim Morrisonin, Janis Joplinin ja Jimi Hendrixin ennen 28. syntymäpäiväänsä, jossa ratkaisu tapahtuu. Tämä nainen on Angie, ja ehkä hän on kirjoittajan Slovakiassa syntynyt Alexandra Balážová, joka avioitui Suomeen ja sai nimekseen Salmela. Kyseessä on aivan alku hänen ensimmäisestä kirjastaan 27 eli kuolema…

Suomen ruotsinkielistä älyllisyyttä

G  Gösta Ågren Tämä Elämä Detta live, suom. Risto Hannula WSOY, Helsinki, 2001, 134 sivua Harvoin näin ulkoisesti vaatimaton ja vähäinen kirja antaa todella runsaasti ajattelemisen aihetta ja herättää todella syvällisiä mietteitä. Mukaani tarttui lähes vahingossa isolta kirkolta ja se vakituisesta kirjakaupastani tämäkin ohut ja vaatimattoman näköinen kirja. Olin joskus kuullut kirjoittajasta mainittava, mutta en ole aiemmin lukenut hänen tuotannostaan ainuttakaan kirjaa. Olihan hän tietysti tuttu, kun tarkemmin tutustuin, sillä hän voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1988 teoksellaan Jär / Tääl, jota tosin en ole vielä ainakaan toistaiseksi ehtinyt lukemaan. Tämän kirjan kautta me tietämättömät pääsemme perehtymään Ågrenin menneisyyteen, sillä sen eräs avoin on kieli. Ågren on syntynyt Uusikaarlepyynsä 1935 ja omaksunut niin oman murteensa kuin suomessa puhutun ruotsin, niin että muut kielet olivat melkein kadoksissa, kun hän saapui aikuistumisen kynnyksellä Helsinkiin. Nopeasti hän kuitenkin opetteli niin suomen kuin englannin, saksan ja ranskan. Tämä Ågrenin aikuistumisriitti alkoi vuonna 1954, kun maamme oli pääsyt eroon niin sotakorvauksista kuin olympian kisoistakin. Mielenkiintoisesti hän kertoo menetelmänsä kielten oppimiseksi, mutta ei kaikilla ole yhtä helppoa ja vaivaton, joten menetelmään kannattaa perehtyä. Vähäisten perusopintojensa jälkeen on seurannut melkoisen kovaa tekemistä ja hän väittelikin Tukholman yliopistossa filosofian tohtoriksi vuonna 1951 aiheen Dan Anderssonin elämä ja runous 1916 –…

Kohteena sarjamurhaaja

Teemu Keskisarja Suomen ainoa sarjamurhaaja: Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus Jyväskylä: Atena, 2008. 280 sivua ISBN 978-951-796-538-5. Keskisarja teemalla jatketaan. Ja mikäs on jatkamisessa, kun kirjat ovat hienoa työtä ja niitä lukee enemmän kuin innostuneesti. Tämäkin kirja on tuttua Teemu Keskisarjan super laatua, niin jakamansa tietomäärän kuin hyvän kielenkäytönkin suhteen. Erityisesti haluan korostaa kahden pääluvun alkuun lainatut Jaakko Jutenin runotekstit, oikeastaan kyse on eräänlaisesta suuremmasta runomuotoon kirjoitetusta tekstistä. Tämän hattulalaisen suurmiehen teksti sopii hyvin tähän yhteyteen, kun aihe liittyy keskeisesti Eteläisen-Hämeen tapahtumiin 1800-luvun keskivaiheilla. Kirja koostuu alkusanojen jälkeen neljästä luvusta: 1) jossa käydään henkilön taustaa ja olemista ennen keskeistä tapahtumaa, 2) nyt tehdään selvää kahdestatoista murhasta, jotka tapahtuivat todella lyhyen ajan sisällä ja kuitenkin melko eri puolilla eteläistä Suomea, 3) käsitellään oikeusjärjestelmää ja varsinkin sen suomalaista versiota, joskin haetaan vertauskohtia muistakin maista, 4) selvitellään syitä suomalaiseen rikollisuuteen ja varsinkin henkirikosten määrään ja laatuun. Pääsääntöisesti en ole mitenkään erityisesti mielistynyt rikos- tai sotakirjallisuuteen. Ne eivät vain innosta omaa ajatteluani. Kuitenkin Teemu Keskisarjan teksti on niin innostavaa ja upeata, että hänen teoksiaan lukee mielellään. Kun lisäksi hänen historian kirjoituksena perustuu mikrohistorialliseen paradigmaan, jota hän vielä voimakkaasti suuntaa kohden annallistien mentaalihistoriallista tutkimustapaa, niin kaikki on kohdallaan ja minäkin pystyn ja jaksan hänen teoksiaan…

Ongelmanuori

Teemu Keskisarja Hulttio Gustaf Mannerheimin painava nuoruus Siltala, Helsinki 2016, 288 sivua ISBN 978-952-234-385-7 Tunnustan avoimesti, että olen suuresti mieltynyt dosentti Teemu Keskisarjaan tyyliin ja tapaan kirjoitta asiallisia, tieteellisesti relevantteja teoksia ilmoista historiassa ja historian tekijöistä. Niin mielelläni tekisin Keskisarjasta historiankirjoituksen professorin, joka olisi kaikkien maamme yliopistojen historianlaitosten yhteinen virka, sillä hän jos kukkaan, osaa kirjoitta tekstiä, jota lukee mielellään iin historian ammattilainen kuin harrastajakin. Lisäksi olen antanut itselleni kertoa, että Keskisarjan teoksen myyvätkin kohtuullisen hyvin, sekin todistaa tekstin puolesta. Tämän kirjan kohteesta, eli Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimista on kirjoitettu varmaan enemmän kuin kenestäkään muusta eli elävästä tai edesmenneestä suomalaisesta. Jostain oli lukevinani, että hänestä on yli 300 elämäkertaa, ja se on todella paljon. Kirjoittajat ovat olleet kritiikittömästi ja intohimoisesti Mannerheimin puolesta tai sitten häntä vastaan. On kutenkin hienoa lukea Keskisarjan tekstiä, joka soljuu hienon lukukelpoisena läpi koko kirjan, jossa ei asetuta kumpaankaan ääripoteroon, vaan ollaan tiukasti asiassa, ja niin on hyvä. Kuten teoksen alaotsikko tiukasti määrittelee, niin kyse on nuoren Mannerheimin olemisesta ja elämisestä. Tosin kirjan nimi hulttio on hivenen laajempi ja pitää sisällään huomattavasti pidemmän ajankulun. Teos voidaankin jakaa seuraaviin osasiin. Aika ennen Haminaa, aika Haminassa, aika Haminan ja Pietarin välissä sekä aika Pietarissa. Ihan lopussa on vain…

Visasitaatti 12

Arvoisa Visaisäntä, vihdoinkin tuli kirjailija, jonka tiesin ja teoksenkin. Viimeisimpinä aikoina ovat olleet vaan niin visaisia visatehtävät, että ihmettelen ja ihailen kanssakilpailijoitani, jotka ovat vastanneet oikein ja pystyneen vielä hienosti perustelemaan ehdotuksensa. Nostan heille hattuani. Jo vinkeistä lähti tietämyksen liikkeelle. Pari kertaa ministeri, seikkailija ja ties vaikka mitä. Suomennoksen, jota en kuitenkaan ole aiemmin lukenut, sanat ”heiluttivat syndikaatin jäsenkorttiaan” olivat tutun tuntuiset ja vain vahvistivat omaa näkemystäni. Olenhan jokunen vuosi kirjoittanut elokuvasta ja tästä merkittävästä historiallisesta tapahtumasta, jonka eräänlainen raportti tämä kirja on. Pohjimmiltaan kirjailija oli seikkailija ja pääsääntöisesti itseoppinut. Hän lähti Indokiinaan, jossa hän osallistui antikolonialistiseen sanomalehden toimittamiseen ja hänet vangittiin vuosiksi 1923-1924. Syynä vangitsemiseen oli Khmerien pyhien jäännösten varastaminen. Hän kirjoitti seikkailuistaan romaanin La Voie royale , joka ilmestyi 1930. Suuremman kuuluisuuden ranskankielisessä maailmassa hän saavutti vuonna 1933 julkaisemallaan teoksella La Condition humaine, joka on seikkailun värittämä romaani ja sen innoittajana olivat Kiinan vallankumoukselliset ja silla teoksella hän voitti Concourt-palkinnon. Kirjailija toimi voimakkaasti antifasistisia aatesuuntauksia vastaan ja vuosina 1936-1937 hän toimi Espanjan sisällissodassa tasavaltalaisten rinnalla. Hänen voimakas sitoutumisensa johti romaani L’Espoire kirjottamiseen ja se julkaistiin joulukuussa1937. Seuraavana vuonna hän valmisti aiheen ja kirjan pohjalta elokuvan L’Espoire, sierra de Teruel. Talvella 1944 hän liittyi ranskalaisten vastarintaliikkeeseen. Sodam jälkeen hån…

Vanhan tehtaa historiikki

Henrik TalaTervakosken paperitehtaan historia 1818 – 2018Tervakoski Oy, Grano Oy, Helsinki 2018180 sivua Harvassa ovat teollisuuslaitokset meillä Suomessa, jotka ovat aloittaneet toimintansa jo 200 vuotta sitten. Kuitenkin kotikyläni paperitehdas on saavuttanut tuon merkittävän elämänvaiheen. Tämän tapahtuman juhlistamiseksi tehdas on kustantanut arviointini kohteena olevan historiikin. Muuten, vain Fiskars Oy on yhtiönä Tervakoski Oy:tä vanhempi. Samoin harvaa kirjaa voi avoimesti kehua sen ulkoisesta olemuksesta. Yleensä meilläSuomessa panostetaan todella vähän juuri kirjan ulkoiseen asuun – valitettavasti. Kuitenkin Tervakosken paperitehtaan historiikki on todella upea noin A4 kokoa oleva teos, joka on painettu tehtaan omalle Terreus smooth paperille painoltaan 130 gramma neliömetri. Paperi ei ole liian valkoista tai kiiltävää, joten sitä on miellyttävä lukea niin auringonvalossa kuin keinovalaistuksessakin. Lisäksi kirjassa on hienoja mustavalkoisia ja värillisiä kuvia, jotka toistuvat hienoin sävyin painettunakin. Kirja on siis todella hieno luomus, jota voi hyvin antaa, vaikka arvokkaaksi liikelahjaksikin. Mitä tulee kirjan sisältöön, niin suhteeni siihen on hyvin ristiriitainen, joskin ymmärrettäväksi asia käy, kun muistaa, että se lauluja laulat, jonka leipää syöt. Teos on tilaustyö ja se osittain selittää sen yksipuolisuuden. Yleisesti kirjassa minua henkilökohtaisesti häiritsee tekstin eräänlainen itseriittoisuus, koko muu maailma ja etenkin lähiyhteisö eli Janakkalan pitäjä ovat olemassa vain ja ainoastaan suhteessa tehtaaseen. Oikeastaan kunta tulee ensimmäisen kerran…

Todellinen vaihtoehto USA:lle

Bernie SandersMahdollisuuksien maaYhdysvaltojen vaihtoehtoinen tulevaisuusOur Revolution: A Future to Believe InSuomentanut Kirsimarja TielinenInto Kustannus, Helsinki/Riika, 2018, 433 sivua Tämä teos on ollut todellinen yllätys ja sen menestys on häikäisevä. Siitä tulli kirjakauppa Amazonin myydyin teos samana päivänä, kun se julkaistiin marraskuussa 2017. Nyt tämä teos on myös saatavana suomeksi. Tämä on todellinen opaskirja amerikkalaiseen presidentinvaalijärjestelmään ja samalla koko yhteiskuntaa juuri sellaisena kuin se oikeasti on, eikä vain elokuvien ja muun propagandan välityksellä nähtynä. Bernie Sanders on juutalaisista vanhemmista syntynyt New Yorkin Brooklynissa vuonna 1941. Hän on pääosan elämästään viettänyt Vermontin osavaltiossa, joka ulottuu aina New Yorkista Kanadan rajalle. Askel kerrallaan hän on noussut yhteiskunnallisen hierarkian portaita. Aloittaen kotikaupunkinsa valtuustosta, ja sitten pormestarina. Merkittävää on, että hän on pystynyt työskentelemään ja toimimaan Yhdysvaltain tiukassa kaksipuoluejärjestelmässä sitoutumattomana. Hänellä ei siis missään vaiheessa ole ollut kummankaan mahtipuolueen suuria tukirahoja taustanaan, vaan on aina pärjännyt vähällä ja joukkovoimalla. Viimeiset vuodet hän on ollut senaattori, joka sitoutumattomana edustanut Vermontin osavaltiota. Tätä ennen hän toimi pitkään kansalliskokouksen jäsenenä ja ainoana Vermontista valittuna. Vähän yli seitsemänkymppiseksi hän on todella kokenut hienon uran, joka on tehty ilman suurten puolueiden tukea ja kansan tahdosta. Vuoden 2016 lopulla yhdysvallissa suoritettiin presidentinvaali- Koska Obama ei voinut enää esiintyä ehdokkaana oli demokraattien…

Ernotutkimusta

Matti SalminenErno PaasilinnaKirjallinen elämäInto-kustannus, Latvia 2018256 sivua Onhan se outoa ja merkillistä, että Erno Paasilinnasta ei ole oikeastaan aiemmin esitetty kokonaisnäkemystä, siis niin elämästä kuin tuotannostakin. Onko syynä Erno erilaisuus, kriittinen asenne yhteiskunnan toimintoihin vai kateus? Eikö ole vielä kulut riittävästi aikaa Ernon poismenoon, jotta pystyisimme olemaan objektiivisia hänen merkitykselleen suomalaisessa yhteiskunnassa? Vaikka Matti Salmisen teos Erno Paasilinnasta on melkoisen suppea, niin hän kuitenkin onnistuu nähdäkseni antamaan melko hyvä kokonaiskuvan miehestä ja tekemisistä. Itse en varsinaisesti tuntenut Ernoa, mutta tapasin hänet muutamaan otteeseen Karistolla, kun kävin neuvottelemassa eräänkin kerran käännöskirjan kustannussopimusta. Jopa Wikipedian artikkelin on hyvin vajavainen ja vähän kertova tuosta sodanjälkeisen kirjallisuutemme kauhukakarasta, jota ilma koko sodanjälkeinen kirjallisuus olisi vain Väinö Linnan varassa.  Mutta onneksi Petsamossa alkoi syntyä veljessarja, jonka ensimmäinen oli Erno vuonna 1935. Toinen veljeksistä Reino syntyi Pohjoisella Jäämerellä pakolaiskuljetuksessa tavisodan alkupäivinä 1939, komas eli Arto syntyi maanpaossa Kittilässä 1942. Neljäntenä ja nuorimpana syntyi Mauri vasta rauhan tultua ja olojen vakiinnuttua vuonna 1947. Tämä veljessarja on todella jättänyt raskaan ja syvästi vaikuttavan jäljen Suomalaiseen yhteiskuntaan se useilla eri tasoilla. Eri puolilla Ruotsia ja Lappia vietti perhe evakkoelämää, kunnes olinpaikaksi vakiintui Kemijoen varressa olevan Tervolan kunnan syrjäseutu ja sinne itse raivattava pientila. Elämä tuolla tilalla oli rankaa ja…

Trumpin läpivalaisu

Naomi KleinKun ei ei riitäVastaisku sokkipolitiikalleNo Is Not Enough – Resisting Trump’s Shock PoliticsSuom. Kirsimarja TielinenInto kustannus, Latvia, 2019, 348 sivua Maailman suurimman asemahdin johdossa on mies, joka kiukuttelee kuin pahainen hemmoteltu kakara. Hänen on saatava muurinsa Meksikon rajalle tai hän ei anna puuhevoselle heiniä ja ottaa nukkensa pois leikistä. Miten joku päättäjä voi olla todella seko niin luonteeltaan, teoiltaan kuin ajatuksiltaankin. Kuitenkaan tämän Naomi Kleinin kirjan suomenkielinen nimi ei kerro heti lukijalla tekstin kohdetta, kuitenkin se käyt hyvin selville kirjan amerikankielisestä alkuperäisestä nimestä, kirja on suunnattu USA:n presidentti Donald Trumpia ja hänen kaikkea politiikkaansa vastaa. Kirjoitin aiemmin Bernie Sandersin kirjasta ”Mahdollisuuksien maa”, joka käsitteli vuoden 2016 syksyllä pidettyjä presidentinvaaleja ja niiden esivaaleja. Tässä Naomi Kleinin kirjassa nuo vaalit ovat erittäin keskeisellä sijalla, joskin monin verroin hyökkäävämmällä tavalla ja osittain jopa pirullisen ilkeällä tavalla. Kuka sitten on Naomi Klein? Hän on kanadalais-amerikkalainen yleisvasemmistolainen yhteiskunnallinen aktivisti, tutkija ja usean menestyksekkään teoksen kirjoittaja, joka on syntynyt Montrealissa Kanadassa vuonna 1970. Näin kirjoita parhaiten tunnettu teos No Logo (1999), joka ilmestyi suomeksi vuonna 2001 nimellä ”No logo. Ei tilaa, ei vaihtoehtoja, ei töitä, ei logoa: tähtäimessä brändivaltiaat”. Tässä aiemmassa kirjassaan luodaan pohjaa nyt käsiteltävälle Trump-kirjalle, sillä Klein tuo esille ylikansallisten yritysten, noiden jättiläisten,…