Ossin Blogi

Jaana Torninoja-Latola; Espanjan lasten puolesta, fasismia vastaan. Sylvi-Kyllikki Kilven avustustyö Espanjan sisällissodan aikana Vasta kuluvan vuoden aika saatiin puhkaistuksi eräs oman sisällissotamme paise, josta on pu-huttu vain vaieten lähes sadan vuode ajan. Painosta ilmestyi näet Tuulikki Pekkalaisen teos: Lapset sodassa 1918. Oli jos Suomessa kuluin pienen kansakunnan asian selvittelyyn lähes sata vuotta, niin varmasti Espanjassa asiaan kuluu vielä enemmän vuosi. Olihan Espanjan sisällissota huomattavasti tuhoisampi juuri siviiliväestöön kohdistuneiden runsaiden ja totaalisten pommitusten vuoksi. Espanjan sisällissota herätti suomalaiset varsin verkkaisesti liikkeelle, ja suurinta osaa ei lainaan. Joskin vastustus esim. äärioikeistolaisen IKL:n piirissä oli tulisieluista. Ehkä syynä olivat lähimenneen tapahtumat omassa maassa, olihan niiden rehellinen jälkipyykki vielä pesemättä. Hiljaisuudessa kuului oikeastaan vain yksi ääni, joka halusi muutakin kuin vain ottaa kantaa, hän halusi tekoja myös Suomessa ja suomalaisten taholta. Tämä huutava ääni korvessa oli Sosialidemokraattisen naisliiton piiristä nouseva, kansaedustaja Sylvi-Kyllikin Kilven ääni. Hän vaati toimintaa Espanjan hyväksi. Tosin lähtihän meiltä jonkunmoinen määrä Espanjan avuksi, mutta S-KS vaati myös toimia espanjan materiaaliseksi auttamiseksi . Mikko Aho gradussa, jonka pääkohde ei toki ollut S-KS, käsittelee kuitenkin häntä ehkä keskeisenä toimijanan Espanjan auttamisessa. S-KS:n ansioksi, ehkä ei aivan yksinään, mutta kyllä hän varmaan suurimman vastuun asiasta kantoi, on luettava Suomessa syntynyt ajatus Espanjan lasten auttamisesta….

Kari Kotkavaara; Juhlittu ja rakastettu/rikki lyöty ja poltettu. Kristillisestä taiteesta ja kulttikuvista sisällissodassa Tämä oli ehdottomasti eniten oman tietämykseni ulkopuolelle mennyt esitelmä, joskin se on mielenkiintoinen, mutta erinomaisen vaikea kirjallisesti raportoitava. Varmaankaan kukaan ei voi esitelmöidä Espanjan sisällissodasta ottamatta esille sen kaikkein vaikuttavinta taideteosta eli Ranskassa maanpaossa eläneen Pablo Picasson suurikokoista taideteosta Guernica, joka on kooltaan todella massiivinen eli 349,5 cm x 776,6 cm. Taulu on väritykseltään vain mustavalkoinen, jossa on mukana harmaata varjostusta. Teos valmistui vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyyn. Sen lisäksi että sen on koko sisällissodan ikonisymboli, niin sen on modernismin kaanonissa sen keskeisin teos. Aiheen antoi vuonna 1937 saksalaisen sotilaskoneiden toimesta tehty Guernican baskikylän totaalinen tuhoaminen Pohjois-Espanjan baskimaassa. Kaupungin tuhossa kuoli arviolta 1700 siviiliä eli naisia ja lapsia. Myös tästä Picasson taulusta on tehty lukuisia taidehistoriallisia ja yleensä taiteeseen liittyviä kirjoituksia, tutkielmia, esseitä jne. Eräs mielenkiintoisimmista on Madridin vapaan yliopioston tutkijan André Bénitin laaja tutkimusessee nimeltään Guernica dans la concience des écrivains francophones de Belgique eli Guernica ranskankielisten belgialaisten kirjailijoiden tietoisuudessa. Kysymys tietoisuudesta liittyy myös propagandaan, varsinkin heti sodan aikana ja välittömästi sen jälkeen. Belgian ranskankieliset kirjailijat jakautuivat kahteen leiriin, joista suurin osa oli tasavallan puolella ja vähemmistö kannatti kansallismielisiä. Toinen ehdoton välttämättömyys, jota ei sisällissodan aikaisesta Espanjan…

Päivi Kosonen: André Malraux, ranskalaiset intellektuellit ja Espanjan sisällissota Espanjan sisällissodan vaikutukset koki ehkä voimakkaimpana omassa sisäpolitiikassaan naapurimaa Ranska. Maassa oli 1930-luvulla suuresti kannatustaan lisännyt Croix de feu-puolue, joka oli alkujaan perustettu vuoden 1918 veteraanien järjestöksi. Tämän puolueen kannatuksen lisääntymisen pelästyttäminä sosialidemokraatit ja kommunistit sopivat yhteistyötä heinäkuussa 1935. Tämän jälkeen marraskuussa 1935 Léon Blumin johdolla muodostivat Édouard Daladier, Maurice Thorez, Édouard Herriot ja Daniel Mayer liittoutuman tuleviin vaaleihin. Tämä liittoutumaa kutsuttiin kansanrintamaksi. Kansalliskokouksen vaaleissa toukokuussa 1936 kansanrintama voitti kansalliskokouksessa 40 lisäpaikkaa, eli yhteensä 376 paikkaa. Näin heidän yhteinen kannatuksensa vaalissa nousi 54 prosentista 57 prosenttiin. Uuden hallituksen pääministeriksi tuli sosialidemokraattien Léon Blumista, joka astui tehtäväänsä 5. kesäkuuta 1936. Melkein välittömästi uuden hallituksen suureksi ongelmaksi tuli Espanjan sisällissota ja Ranskan valtion rooli ko. kriisissä. Brittivetoinen ajatus puuttumattomuudesta tuohon kriisiin pakotti myös Blumin hallituksen osallistumaan puuttumattomuusprojektiin. Samaan aikaan naapurivaltiossa Belgiassa, joka myös oli virallisesti lähtenyt mukaan puuttumattomuusprojektiin, tapahtui todella merkittävä poliittinen siirto, sillä merkittävä sosialidemokraattinen ministeri Emilé Vandervelde erosi hallituksesta maansa poliittisia päätöksiä vastustaakseen. Tämän jälkeen Vandervelde toimi erittäin aktiivisesti Espanjan hallituksen ja tasavaltalaisten auttamiseksi. Ranskan virallisesti harjoittamasta puuttumattomuuspolitiikasta huolimatta, tai ehkäpä juuri sen tähden, maan älymystö reagoi voimakkaasti tasavaltalaisen ja virallisen hallituksen puolesta. Eräs näitä oli journalisti ja kirjailija, myöhemmin kulttuuriministeriksi…

Osallistuin Turussa 11.4.2014 Turun yliopiston kulttuurihistorian laitoksen järjestämään seminaariin, jonka aiheen olen otsikkoon laittanut. Ohjelma oli todella monipuolinen ja antoisa, nautin paivasta syntisen paljon. Tietenkin kirjoitin kuulemastani ja uutta oppimastani muutaman sivun ja julkaisen erikseen jokaisen kirjoittamani jutun. Tässä ensimmäinen eli Professori Jukka Kekkosen esitelmä. Jukka Kekkonen: Espanjan sisällissodan väkivalta ja rankaisutoimet vertailevasta näkö-kulmasta Harvoin saa olla läsnä yhtä innostuneella luennolla, kuin oli professori Jukka Kekkosen luento. Syynä oli tietenkin aiheen ajankohtaisuus luennoitsijalle, jolta on tulossa, ensiksi suomeksi ja myöhemmin englanniksi ja espanjaksi, juuri Espanjan sisällissotaa käsittelevä teos, joka käyttää hyväkseen komparatiivista oikeushistoriallista tutkimustapaa. Tietenkin, kuin itsestään selvästi suomalaisella tutkijana keskeisenä vertailumateriaalina toimii Suomen sisällissota vuodelta 1918. Yleisesti tiedetään, että komparatiivisen tutkimusmenetelmän tieteellisenä kehittäjän pidetään tanskalaista Rasmus Raskia, joka vuonna 1815 toteutti menetelmään eurooppalaisten kielten tutkimisen puitteissa. Myös saksalainen Franz Bopp kuuluu ensimmäisiin menetelmän käyttäjiin, sillä hän laajensi tutkimusta myös sanskritin kielen alueelle. Tästä voidaan katsoa sekä sanastollisen että kieliopillisen vertailevan kielentutkimuksen lähteneen. Suomalaiset ovat erityisen onnistuneesti soveltaneet komparatiivista tutkimusotetta suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen. Tämän jälkeen menetelmää on sovellettu eri tieteissä, myös historiatieteissä. Ranskalainen annalistihistorioitsija Marc Bloch (1886 – 1944) piti vertailevan tutkimuksen tärkeimpänä tehtävänä sen tutkijan omaa mieltä ja näkemyksiä puhdistavaa vaikutusta. Vertailussa kun yleensä tulevat ilmi erilaiset tutkijan omasta…

Robert CAPA, Pommituksia pakoon juokseva nainen Madridissa Mikko Aho ESPANJAN ASIA ON MEIDÄN Suomen vasemmistososialistien ja kommunistien propaganda Espanjan tasavallan puolesta Espanjan sisällissodan 1936 – 1939 aikana Suomen historia pro gradu tutkielma Tampere 2006 182 s. Heti ensimmäisen luvun otsikossa opinnäytteen tekijä toteaa, että ”Kolmikymmenluvun Vietnamin sota”. Tosi hän asianmukaisesti alaviitteessä toteaa lausumaa ruotsalaisen Göte Nilssonin hengentuotteeksi. Tämä toteamus on tietenkin jonkin verran todenmukainen, mutta omasta mielestäni se kuitenkin menee rajusti pieleen. On selkeäyksityiskohta, että niin Vietnamin sota, varsinkin sen jälkimmäinen vaihe Amerikkalaisten mukanaolon muodossa, herätti runsaasti sympatioita kaikkialla ns. länsimaisissa yhteiskunnissa. Protestit olivat valtavia ja jopa valtioiden päämiehet osallistuivat niin. Tämä tapaus toimii eritoten Ruotsissa, jossa pääministeri Olof Palme oli aktiivinen sotatoimien vastustaja ja osallistui sodan vastaisiin mielenosoituksiin. Kuitenkin suurin ero tulee esiin itse sodassa, siis ei sitä ympäröineessä propagandassa. Vietnamissa, eli Yhdysvalloilla oli siis kaksi vihollista. Ensimmäinen niistä oli Pohjois-Vietnamin laillinen kommunistihallitus ja toinen tietenkin oli kumouksellinen sissiliike, joka taisteli Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan haluten yhdistää Vietnamit. Espanjan sisällissodassa asetelma oli se. että vaaleilla valittu kansanedustuslaitos oli valinnut kansarintamahallituksen, jota vastaa äärioikeiston upseerit nousivat kapinaan. Erikoiseksi tämän sodan tekee, se, että runsaasti eri maista tulleita sotilaita osallistui ns. kanainvälisten prikaatien toimintaan, siis etenkin varsinaisiin sotatapahtumiin. Lisäksi suurvallat sopivat aseidenvientikiellosta…

Kirjoituksia Väinö Linnasta toimittaneet Antti Arnkil ja Olli Sinivaara Kustannusosakeyhtiö Teos Helsinki 2006 511 sivua Eräänlainen Väinö Linna renessanssini alkoi kun luin hänestä haastattelun perusteella tehdyn kirjan Itse asiassa kuultuna. Sitä tietysti seurasi Koottujen teosten esseet ja sitten löysin tämä teoksen uutena ja koskemattomana kylämme kirpputorilta. Kustantajan mukaan teos on sen varastoista loppuunmyyty. On erittäin hienoa, että tällainen teos on ilmestynyt, jossa nuoret tutkijat pohtivat mahdollisimman monitasoisesti Väinö Linnaan ja hänen tuotantoaan. Itse olen erityisesti viime aikoina mieltynyt hänen esseisiinsä. Niistä löytyy todella hienoja ajatuksia ja mikä vielä tärkeämpää, niin niissä on näkökantoja yhteiskuntamme tulevaisuuteen. Oudosti on nytkyisin nähtävissä miten monet asiat, varsinkin negatiiviset Linnan oman henkilökohtaisen mieltymysten mukaan, ovat menneet hänen esittämällään tavoin. Tämän esseekirjoituksissa tarkastellaan muiden muassa Linnan kaunokirjallisen ja esseetuotannon suhdetta. Myös artikkeleissa käsitellään Linnan ironian eri ulottuvuuksia ja Tuntemattoman sotilaan uusisänmaallista haltuunottoa ja siihen liittyviä ongelmia. Linnan naishahmot kuin myös hänen romaaniensa vähälle huomiolle jääneet henkilöhahmot saavat omat tarkasteluna. Mielenkiintoista on etenkin tarkastella Linnan kirjojen tekstien poliittisuutta nykyhetkeä vasten. Koska sekä Tuntematon sotilas että eritoten laaja Täällä Pohjantähden alla ovat historiallisia romaaneita, niin on luonnollista myös tarkastella Väinö Linnan historianfilosofiaa. Väinö Linna on eittämättä, paitsi suuri tarinankertoja niin myös temaattisen kehittelyn mestari, jonka kirjallisen, myös esseet…

Itse asiassa kuultuna VÄINÖ LINNA TV-ohjelma: Nauhoitus 12.12.1978 Esiesitys: 15.2.1979 Haastattelu: Pekka Holopainen Teksti viimeistely; Päivö Taubert WSOY, Helsinki, 1979 101 sivua Hankin tämän pienen kirjasen Hämeenlinnan kaupunginkirjaston poistomyynnistä. Hinta oli hiukaisevan korkea, eli vain yksi ainoa euro. Hankinta oli kannattava ja se on tuottanut suurta mielihyvää ja henkistä tyydyttyneisyyttä. Mitä ihminen muuta elämässään kaipaakaan kuin juuri näitä hienoja kirjallisia nautintohetkiä. Kun vielä hinta oli olematon, niin se omalta osaltaan lisää tyytyväisyyttä ja ehkä omahyväisyyttänikin. Kirja on oikeastaan kirjanen, sillä se on isolla tekstillä ladottu ja siinä on runsaasti kuvia ja laajoja kuvatekstejä. Mutta antoisa lukukokemus se oli. Kirja, kuten itse haastattelukin, käsittää Väinö Linnan suppeita elämäkertatietoja ja keskittyy enemmänkin hänen tuotantoonsa, josta keskeiseksi muodostuvat kaikkien tuntemat Tuntematon sotilas sekä Täällä Pohjantähden alla trilogia. Kirjassa sivutaan näiden kahden maamme kirjallisuuden merkkiteoksen osaksi tullutta kritiikkiä, joskin turhan vähän käsitellään teosten osalle tullutta myönteistä suhtautumista. Tietenkin Linna tunnustaa kritiikin vaikuttaneen, mutta silti seisoo kaiken sen takana mitä hän on kirjoittanut. Kauniisti Linna toteaa omasta kirjoitusmotiivistaan Täällä Pohjantähden alla teokseen seuraavasti: ”Motiivi on tietysti siinä kirjassa, sen tendenssissä, sen perusnäkemyksessä, ja se oli perusteiltaan sama kuin Tuntemattomassa: paljastaa ja kuvata eräs alue Suomen kansa elämästä, joka minun mielestäni oli aikaisemmin esitetty väärin tai…

Salme Vuorinen Eloni kirja Like, 2008. 166 sivua Salme Vuorinen on syntynyt vuonna 1913 ja täyttää siten tulevana vuonna tasan sata vuotta. Hän on kokenut pitkän elämänsä aika hyvin monenlaiset olosuhteet kurjuudesta loistoon ja rakkaudesta suureen pettymykseen. Vain aatteen jalo palo on pysynyt kaikki nämä vuodet samana. Salme jäi nuorena tyttönä, vasta viiden vuoden ikäisenä, punaorvoksi, sillä hänen isänsä kaatui punaisten puolella vuoden 1918 sisällissodassa. Äidillä oli huolettavanaan useita lapsia ja koska kenelläkään ei ollut tuolloin helppoa, niin voi vain kuvitella miten vaikeaa oli neljän punaorvon kanssa yksin jääneellä punaleskellä. Mutta opinhaluinen ja sisukas Salme pärjäsi elämässä, tiedoilla ja taidoilla. Yksi taidoista oli tietenkin kyky hurmata miehiä ja käyttää siten elämässä selviämiseen kaikkia naisellisia keinoja. Salme koulumenestys on hyvä ja hän joutui naimisiin Tampereelle, jossa hän miehensä kautta saavutti taloudellisesti vakaan asema ja avioliitosta syntyi neljä lasta, joilla on keskeinen osa muistelmissa. Poliittisen toiminnan yhteydessä hän oli tavaan jo nuoruusikäisenä tulevan toisen aviomiehensä, joka jo lasten vartuttua palasi mukaan kuvioihin. Tämän miehensä omaishoitajana vietti Salme todella pitkän ajan ja suoriutui tehtävästään enemmän kuin hyvin. Kirja on hyvin tiivisti kirjoitettu ja hyvin henkilökohtaisiksi muistumiksi. Kirja lukee enemmän kuin innolla ja mielenkiinnolla, sillä se valottaa todella hyvin suomalaisen yhteiskunnan muutosta sadan vuoden…