Ossin Blogi

Keijo Korhonen Naapurit vastoin tahtoaan Suomi neuvostodiplomatiassa Tartosta talvisotaan I 1920 – 1939 Tammi 1966, Helsinki/Lahti, 260s. Vuoden 2022 aikana olemme saaneet kokea moninaista ja hätkähdyttävää itänaapurimme toimesta. Onneksemme Suomi ei ole tällä kertaa ”eritystehtävän” varsinainen kohde, mutta välillisesti kaikella on vaikutuksensa kaikkeen, varsinkin kun se tapahtuu itänaapurimme toimesta. Onneksi on itselläni pieni ja hyvin vaatimaton kirjojen kokoelma, jota ei vielä voi miksikään kirjastoksi kutsua. Nytkin jostain ihmeestä silmiini osui tämä Keijo Korhosen (1934 – 2022) teos tuolta muinaiselta Kekkosen kaudelta. Olihan Kekkonen valittu toiselle kaudelleen ja hän osoitti hyvin valtansa täydellisyyden. Olihan Kekkonen valittu toiselle kaudelleen ja hän osoitti hyvin valtansa täydellisyyden. Teossarjan toinen: Turvallisuuden pettäessä II: Suomi neuvostodiplomatiassa Tartosta talvisotaan. Helsinki: Tammi, 1971, osa ilmestyi myöhemmin. Omat lähtökohtani olivat varsin toisenlaiset kuin professori Korhosen, joka oli enemmän kuin täysin rinnoin tukemassa Kekkosen politiikkaa. Itse, ja samalla myös vanhempani ja isovanhempani, lukeuduin selkeästi Väinö Tanneria kannattavaan sosialidemokraattiseen siipeen. Olimme tuolloin poliittisesti hylkiöitä, mutta miten nykyinen pääministerimme Sanna Marin meitä hellikään? Tänään näet, Helsingin Sanomat ihan pääkirjoituksessaan puhui molemmista, siis Tannerista ja Marinista: ”Väinö Tannerin (1881 – 1966) aikaan SDP oli Suomen neuvostovastaisin puolue. 1960-luvun jälkipuoliskolla se teki täyskäännöksen Kekkosen Linjalle. Sanna Marinin Venäjän sotaan liittyvä retoriikka on taas sellaista,…

Jukka TarkkaKarhun kainalossaSuomen kylmä sota 1947 – 1990Otava, Helsinki/Keuruu, 2012, 495 sivua Jälleen olen paneutunut Suomen historiaan. Olen nimittäin hankkinut tämän kirjan juuri sinua varten, mutta päätinkin lukaista sen ennen sinulle luovuttamista. Koin muuten melkoista mielihyvää lukiessani sitä ja samalla opin jotain uutta ja tajusin enemmän eri seikoista, kuin ole oikeastaan aiemmin ymmärtänyt. Toisaalta kun teos on laadittu ei kronologiseen muotoon ja se keskitytty siis perusteellisemmin aihekokonaisuuksiin eli temaattisuuteen, kuin niiden asioiden peräkkäisyyteen, niin on huomattavasti selkeämmin luettavissa kirjoittajan näkemys erilaisten historiallisten tapahtumien keskinäisistä suhteista sekä niihin eri tavoin vaikuttaneista seikoista. En tietenkään voi määritellä itseäni miksikään Suomen historian asiantuntijaksi, mutta näin kuitenkin koen tekstin huomattavasti merkityksellisemmäksi ja helpommin ymmärrettäväksi. Jokaisella jotensakin ajattelevalla ja omia näkemyksellisyyksiä omaavalla ihmisellä on tietenkin poliittisista toimijoista suosikkeja ja inhokkeja. Kun kodissamme puhuttiin hyvin selkeästi perheen poliittisista näkemyksistä, niin minullekin tulivat tietoisuuteen inhokit, hyvikset ja erinäiset suosikit. Tietenkin ne kulkivat osittain puoluepoliittisia linjoja pitkin, mutta ei suinkaan aina. Sinun pitää kuitenkin muistaa, että meidän perheeseen ei hankittu koskaan esim. Väinö Linnan teosta ”Tuntematon sotilas”, joka ilmestyi lähes samaan aikaan kun opin lukemaan. Oma lukemaan oppimiseni tapahtui tanskalaisen George Brandesin (1842 – 1927) kaksiosaisen jättimäisen teoksen myötävaikutuksella, siis ”Caius Julius Ceasar”, eli hänen elämänkertansa avulla. Näin…