Ossin Blogi

Matti KlingeMannerheimin unetPäiväkirjastani 2019 – 2020Siltala, Helsinki / Riika, 2020, 182 sivua Professori Klingen Päiväkirjojen osa XXII/22 on edelleenkin mielenkiintoista pohdintaa juuri kirjoitushetken päivänkohtaisista asioista yhdistettynä aina suurempaan kokonaisuuteen, jonka taustalla ovat kirjoittajan laaja tietämys, yleissivistys, ymmärrys ja älyllinen uteliaisuus. Usein ja pääsääntöisesti olen hyvin samaa mieltä professori Klingen kanssa, mutta tässä teoksessa eräässä asiassa näkemyksemme eroavat. Eräässä kohdassa teostaan Klinge kirjoittaa, että Helsingin yliopisto on ainoa kansallinen yliopisto, ei maakunnallinen kuten muut yliopistomme. Itse näen asian, vaikka tutkittua tietoa ei ole ja mutu -menetelmä pelaa, siten että Helsingin yliopiston oppilaista tulee suurempi osa omasta maakunnasta kuin muissa yliopistoissa. Eli Helsingin yliopisto on todella maakunnallinen yliopisto. Sellaiseksi se aikanaan tehtiinkin, sillä Turun yliopisto lopetti toimintansa Kaupungin lähes totaalisen palon jälkeen ja venäläiseen kuvernementtikaupunkiin perustettiin uusi keisarillinen yliopisto. Sinne varastettiin kaikki mitä Turun palosta yliopistolle jäi! Muissa asioissa enemmän kuin mielelläni allekirjoitan sen maailmankuvan, jota professori Klinge esiintuo. Klingelle tyypilliseen, tai ainakin näiden päiväkirjojen tyypilliseen tapaan hän tuo kronologisesti esille mielenkiintoisia ajan tapahtumia, ilmiöitä ja omia ajatuksiaan. Mielenkiintoista ovat hänen kannanottonsa mm. nykyiseen hallitukseen ja sen naisministereihin, jotka ovat enemmistönä. On itsestään selvää, että Klinge älykkäänä ja voimakkaasti ihmisten yhteisvertaisuutta korostaen antaa tunnustuksen hallituksen toimille, jota ovat entistä paremmin tulleet esille…

Matti Klinge Canicula, päiväkirjastani 2018 – 2019 Siltala, Helsinki, 2019, 212 sivua ISBN 978-952-234-610-0 Nyt on käsillä jo 21. professori Klingen päiväkirjastani. Kuten hän itsekin totea, niin useat asiat, joista hän kirjoittaa, eivät ole vuosien myötä menettäneet ajankohtaisuuttaan. Eli hän ei turhaan kirjoita ajankohtaisista asioista, sillä niillä, juuri hänen mainitsemillaan, tuntuu olevan todella pitkä ja jopa erittäin pitkä elinkaari. Tämä pitkä jatkumo tulee hyvin esiin tässä professori Klingen uusimmassa päiväkirjassa. Tosin hän nyt ei ole mittavalla matkalla, ei edes oppilaidensa kanssa tutustumassa Euroopan kulttuuriin. Kuitenkin koko eurooppalaisuus ja sen monimuotoisuus ovat läsnä, kuten myös brittien tavoite päästä eroon yhdentyvästä Euroopasta ja eristäytyä omaan erinomaisuuteensa. Tosin todella hyvä ja rakas ystäväni, joka toimii suurlähettiläänä Euroopan Unionin eräässä lähetystössä, arvioi hilan sähköpostissaan tilannetta brexitistä. Sitä en saata olla mainitsematta juuri tässä yhteydessä, sillä niin osuva mielipide on, ainakin minun mielestäni. Hänen ylhäisyytensä viittasi brittiläisen Historiantutkijan ja historianfilosofin Arnold J. Toynbeen (1889 – 1975) teoriaan imperiumien ja kulttuurien tuhoutumiseen ja kuolemaan. Hänen mielestään britit ovat jo toisen maailmansodan jälkeen nähneet hienon imperiuminsa tuhoutumisen vain jatkuvan ja jatkuvan. Euroopan Unionin jäsenyys on vähentänyt tuhoutumisen painetta, mutta nyt ovat käsillä viimeiset syvät kouristukset. Kaiken lisäksi kaikki tämä tapahtuu populistisesti organisoudun kansanäänestyksen tukoksena. Todellisuudessa kansa ei…

Matti Klinge Onko omaisuus varkautta? Päiväkirjastani 2008 – 2009 Siltala, Helsinki 2009, 328 sivua Tämän jo perinteiseksi muodostuneen päiväkirjan ehkä mielenkiintoisinta antia ovat risteilymatka jokilaivalla Moskovasta Astrakaaniin sekä juuri kirjoittamisen aikoihin äkisti yllättänyt voimakas taantuma, joka muodostui todella pitkäaikaiseksi lamaksi. Jokilaivaristeily Volgalla kestää yli kaksi viikkoa, sillä onhan matkaakin tehtävä useita tuhansia kilometrejä, ja kyseessä on hidastempoinen ja usein yli yön pysähdyksissä oleva risteily, niin viivähdys on ymmärrettävä tai oikeastaan jopa ihan välttämätön. Kun siihen liittyy useita pysähdyksiä jokivarren kaupungeissa, joissa tutustutaan oleellisiin kohteisiin ja kun Klinge on kyseessä, niin kohteet ovat ei tavalliselle turistille tyypillisiä. Kun omakehu on sitä parasta kehua, niin tulee eittämättä tämän kirjan lukemisessa mieleeni sana sivistys. Eräs ystäväni yöpyi hiljattain luonani ja hän totesi ennen nukkumaan menoaan, tämä tapahtui työhuoneessani, jossa hän joutui nukkumaan, että täällä tuntee olevansa sivistyneessä kodissa. Juuri syvä sydämen sivistys tulee esiin myös Tässä professori Klingen kirjassa. Hän on nähnyt todella paljon vaivaa etukäteen matkalle lähtiessään. Hän on etsinyt runsaasti mitä erilaisinta historiallista ja sivistyksellistä ja kulttuurista tietoa eri matkanvarren kaupungeista. Juuri hän tyyliin pitkä ja hidastempoinen matka on omiaan. Hän saattaa tuoda esille ajatuksiaan ko. kaupungeista. Tuon pitkän, niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin, matkan aikana professori Klinge ui kuin sampi Volgassa,…