Visasitaatti 12

Arvoisa Visaisäntä, vihdoinkin tuli kirjailija, jonka tiesin ja teoksenkin. Viimeisimpinä aikoina ovat olleet vaan niin visaisia visatehtävät, että ihmettelen ja ihailen kanssakilpailijoitani, jotka ovat vastanneet oikein ja pystyneen vielä hienosti perustelemaan ehdotuksensa. Nostan heille hattuani. Jo vinkeistä lähti tietämyksen liikkeelle. Pari kertaa ministeri, seikkailija ja ties vaikka mitä. Suomennoksen, jota en kuitenkaan ole aiemmin lukenut, sanat ”heiluttivat syndikaatin jäsenkorttiaan” olivat tutun tuntuiset ja vain vahvistivat omaa näkemystäni. Olenhan jokunen vuosi kirjoittanut elokuvasta ja tästä merkittävästä historiallisesta tapahtumasta, jonka eräänlainen raportti tämä kirja on. Pohjimmiltaan kirjailija oli seikkailija ja pääsääntöisesti itseoppinut. Hän lähti Indokiinaan, jossa hän osallistui antikolonialistiseen sanomalehden toimittamiseen ja hänet vangittiin vuosiksi 1923-1924. Syynä vangitsemiseen oli Khmerien pyhien jäännösten varastaminen. Hän kirjoitti seikkailuistaan romaanin La Voie royale , joka ilmestyi 1930. Suuremman kuuluisuuden ranskankielisessä maailmassa hän saavutti vuonna 1933 julkaisemallaan teoksella La Condition humaine, joka on seikkailun värittämä romaani ja sen innoittajana olivat Kiinan vallankumoukselliset ja silla teoksella hän voitti Concourt-palkinnon. Kirjailija toimi voimakkaasti antifasistisia aatesuuntauksia vastaan ja vuosina 1936-1937 hän toimi Espanjan sisällissodassa tasavaltalaisten rinnalla. Hänen voimakas sitoutumisensa johti romaani L’Espoire kirjottamiseen ja se julkaistiin joulukuussa1937. Seuraavana vuonna hän valmisti aiheen ja kirjan pohjalta elokuvan L’Espoire, sierra de Teruel. Talvella 1944 hän liittyi ranskalaisten vastarintaliikkeeseen. Sodam jälkeen hån…

Ihmeen odotusta ja unenomaista seikkailua

Abdellah TaïaLe Jour du RoiÉdition du SeuilParis, 2010210 pages Kaukana ovat perinteiset kliseet Abdellah Taïan teoksesta Le Jour du roi, joka voitti perinteisen Flore -kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Teos kertoo nuorten syvästä ystävyydestä, jolla on vastassaan perinteinen marokkolainen yhteiskunta sosiaalisine paineineen. Kyseessä on hyvin kirjoitettu rohkean nuoren miehen muotokuva. Tapahtumat teoksessa sijoittuvat 1980-luvulle. Hassan II oli silloin Marokon kuninkaana. Teoksen päähenkilö, eräänlainen kertojaminä, on Omar, joka on nuori Salén kaupungista, pääkaupunki Rabatin lähialueelta. Hän asuu isänsä kanssa alueen tavanomaisessa köyhyydessä, mutta kuitenkin taskastelee uteliaana häntä ympäröivää maailmaa. Hänen paras ystävänsä on Khelid El-Roule, joka on marokkolaisen ns. kultaisen nuoren arkkityyppi, hänen perheellään on huvilat, autoja, palvelijoita, eli kaikkia mitä kultaiseen nuoruuteen oletetaan kuuluvan, ainakin 80-luvun Marokossa, vaan varmaan monella muullakin taholla. Niukasta sivumäärästään huolimatta teos käsittelee useita mielenkiintoisia ja keskeisiä teemoja. Minuuden kadottaminen. Äiti on lähtenyt kodista ja ei näin olleen toimi enää kohteena ja yhteisönsä ylläpitäjänä. Etunimet vaihtuvat, sillä kerronnan suorittaa teoksessa pääsääntöisesti Omar ja kuitenkin viimeisessä osassa kertoja on Hada. Näin teoksen ”minä” vaihtuu äkisti syitä ilmoittamatta ja perusteita kertomatta. Taloudellinen huono-osaisuus, köyhyys. Lopun kertoja Hada on vanhempiensa myytmä. Tästä syntyvät kirjan teemoina epätoivo, mustasukkaisuus, vertailukohtien puuttuminen, prostituutio, alkoholismi jne. Henkinen köyhyys. Tämä näkyy teoksessa hyväuskoisuutena, noituutena, rasismina. Marokon…

Kirjavisa
Kirjallisuus , kirjavisa / 14.4.2014

Osallistun aina tietämäni mukaan Demokraatti-lehden kirjavisaan, se on parasta ja mielenkiintoisina mitä päivälehdistössä julkaistaan. Julkaisupäivä on keskiviikko ja 9.10 julkaistun sitaatin vastaukset piti postata viimeistään tänään. Tässä on oma vastaukseni. Kuvan kanssa teitty! Arvoisa Visaisäntä, Menneen viikon lumettomuuksilla en vaan muistanut lähettää vastausta Lehtosputkinotkokisaan, vaan nyt tulee töppäilyille loppu. Useat kirjailijat ovat viettäneet kaksoiselämää maassa ja toisessa. Yleensä tuosta kahteudesta syntyy mielenkiintoinen yhdistelmä, jopa meillä kotoisessa Suomessa kahden kulttuurin kohtaaminen on usein hyvin hedelmällistä, esimerkkeinä suomen ruotsinkieliset kirjailijat ja meidän ortodoksikirjailijamme. Ranska puolestaan on maa, jossa tämä kulttuuri-ilmiö on oikeastaan hyvin yleinen. Usein jostain muusta kielipiiristä on hankittu lisäksi myös tuo uusi ranskalainen kieli-identiteetti. Harvoin ranskalainen on hankkinut jonkun muun kielinen toiskielisen identiteetin, joskin tunnetuin lienee Marguerite Yourcenar, joka tosin oli oikeataan belgi. Mutta kun puhutaan pitkästä iästä yhdistyneenä kahteen kulttuurin, niin muistan hyvin vuoden 1983, jolloin ajoin kohden Aulankoa lievästi hämärtyvänä kesäiltana. Kyydissäni ollut tuolloin jo hivenen yli 80 vuotias naishenkilö totesi, että tästä muistuvat mieleeni Pietarin vaaleat kesäyöt. Olimme viettäneet muutaman ikimuistoisen päivä Hämettä kulkien ja kirjallisuudesta, maailmasta ja menosta keskustellen, ja tietenkin olin toiminut hänen tulkkinaan. Tuo kesä on ikiajoiksi piirtynyt mieleeni suurin kirjaimin ja ei se sieltä edes kulumalla lähde. Tuon minulle niin tärkeäksi muodostuneet kirjailijan…

Pelastusarmeija

Abdellah TaïaL’armée du salut Édition du Seuil2006, 154 s. Vuonna 2006 julkaisi marokkolainen ja ranskaksi kirjoittava Abdellah Taïa kolmannen romaaninsa L’armée du salut. Teos on sivumäärältään suppea, vain 154 sivua taskukirjanakin, mutta se on näkemykseni mukaan suuri sisällöltään. Sisällöltään tämä teos on hyvin omaelämänkerrallinen ja siinä kirjoittaja kertoo omasta kiinnostuksestaan samaan sukupuoleen, joka on erityisesti tabu hänen islaminuskoisessa kotimaassaan. Kirja alkaa vaatimattomasta lapsuudesta, joka vietettiin Hay Salem Sale –alueella Marokon pääkaupungin Rabatin läheisyydessä. Tässä vaatimattomassa kodissa on kolme huonetta, yksi isän käyttöön, toinen vanhemman veljen käyttöön ja kolmannessa nukkuvat äiti ja kuusi siskoa, pikkuveli ja kirjoittaja itse. Kolmannessa huoneessa siis on ahdasta ja se ei salli pakenemista vaan on kohdattava elämän tosiasiat, kuten esimerkiksi isän ja äidin rakastelun ja sitä seuraavan riitelyn äänet. Kirjan selkeästi toinen jakso tuo yhteen kirjoittajan ja isoveljen suhteen, tai oikeasti hyvin insestisen rakkaussuhteen isoveljeen, joka ei kuitenkaan vastaan  kirjoittajan toivomalla tavalla tämän tekemiin rakkaudentunnistuksiin, ei ainakaan fyysisellä tasolla. Tämän osan kohokohta on matka Tangeriin, jonne kirjoittaja pääsee isonveljensä ja pikkuveljensä mukana kokonaiseksi viikoksi. Kyseessä on loma, jopa muuttuu tragediaksi, sillä kaiken perustana on ollut isoveljen ihastuminen naiseen ja kirjoittajan minän mustasukkaisuuden voimaksa herääminen. Tämä puolestaan johtaa ensimmäisen voimakkaaseen seksuaalisen kokemukseen saman sukupuolen kanssa. Kolmas osa on ehkäpä vaikuttavina, sillä siinä kirjoittaja…