Naapuria hallitaan
Historia / 9.3.2020

Juho Mäki-LohiluomaVähemmistöhallitusten luvattu maaRuotsin hallitusmuodon vaikutus maan poliittiseen kulttuuriinAjatuspaja Toivo 6/18, 24 sivua Ajatuspaja Toivon pieni pamfletti käsittelee Ruotsia ja vuoden 2018 valtiopäivävaalien jälkeistä melkoisen mutkikasta poliittista tilannetta sekä sitä suhteessa aiempiin hallituksenmuodostamisiin. Ensimmäiseksi pieni ja samalla suuri tunnustus. En ole pystynyt lukemaan pitkää tekstiä, siis useita sivua käsittävää tai jopa koko kirjaa, miltään näytöltä. Nyt kuitenkin päätin terästäytyä ja latasi tämän tiedoston Ipadiini. Siinä se sitten olla kökötti, ja vielä kokonaisena tekstinä. Onnistuin kuitenkin lukemaan tekstin ja ehkä jotain siitä ymmärsinkin, mutta tehtyä se vaan tuli. Ja se oli mun eka kerta! Perinteisesti Ruotsissa vaalit ja siten myös hallituksen muodostaminen on käyty kahden suuren blogin välillä. On ollut vasemmiston ja vihreiden muodostama bloggi ja sitten oikeiston ja keskustan muodostama ploggi. Näin menty perinteisesti ja hallittu maata hyvän hallintotavan mukaisesti. Nyt on tullut uusi aika Ruotsiinkin, sillä Ruotsidemokraatit, tuo äärioikeistolainen ja populistinen puolue on tullut ryminällä Ruotsin poliittiseen elämään. Perinteiset puolueet eivät ole halunneet tehdä yhteistyötä tämän Ruotsin persupuolueen kanssa, sillä sen äärinationalistiset äänenpainot eivät ole saaneet muiden puolueiden kannatusta. Lisäksi kuningas on suljettu kaiken poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle ja hänellä ei ole mitään roolia hallituksen muodostamisessa. Keskeinen rooli on valtiopäivien puhemiehellä, jolla on suomalaisittain katsoen kaksoisrooli, kun maahan muodostetaan hallitusta….

Erityisesti me ja vasta sitten muut

Jussi Pakkasvirta & Pasi Saukkonen (toim.) Nationalismit WSOY 2005 482 sivua Tässä on jatkoa aiempaa Nationalismia käsitteleviin kirjoituksiini. Kaikkihan liittyvät tietysti tutkimuksiini1800-luvun suomesta ja kysymykseen, että oli joku nationalisti vai ei eli fennomaani vaiko ei? Nyt tässä teoksessa on kyseessä yleensä nationalismin määritteleminen niin meillä kotisuomessa kuin vieraissakin yhteyksissä. Lisäksi pohditaan nationalismia eri kansakuntien parissa sekä tulevaisuudessa. Onko siis nationalismilla tulevaisuutta, joskin sitä ei koe helpolla kuopatuksi nykyisessä ja tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tässä Pakkasvirran ja Saukkosen toimittamassa teoksessa on yli 20 artikkelia, jotka käsittelevät monipuolisesti erilaisia näkemyksiä nationalismista ja samalla eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa. Kirjan ovat toimittajat jakaneet käytännön vuoksi kolmeen eri osioon. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan nationalismia ja vaikeita käsiteitä kuten kansakunta, etnisyys, kieli ja yleensä kansalliseen identiteettiin liittyviä tutkimuksia ja hyvinkin erilaisia teoreettisia näkemyksiä ja mallinnuksia. Oleelliset nationalismin teoreetikot ja asiantuntijat, kuten Benedict Anderson, Eric Hobsbawm. Ernst Gellner ja Anthonyt Smith tulevat esitellyksi melkoisen perusteellisesti. Juuri tämän tähden itse innostuin kirjasta ja se toimiikin hienosti alustana näiden teoreetikkojen omiin teoksiin tutustumisessa. Eräänä keskeisenä vaikuttajana näillä kaikilla mainituilla teoreetikoilla on jo aikaisemmin esittelemän Ernest Renanin Sorbonnessa pitämä luento Qu’est-ce qu’une nation? joka pidettiin jo vuonna 1882. On siis oikeastaan kohtuuton edes edellyttää, että nationalismin tapaisesta tutkitusta ja pohditusta…