Mikä ajan myötä on muuttunut?

Pirjo Ala-Kapee ja Marjaana Valonen Yhdessä elämä turvalliseksi SAK:laisen ammattiyhdistusliikkeen kehitys vuoteen 1930 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. Helsinki 1982 816 sivua Olen ilmoittanut Kirjavisassa, että luen ennemmin 800 sivuisen SAK:n historian kuin nykyistä kotimaista kaunokirjallisuuttaa. Se pitää todellakin paikkansa, sillä suurella mielenkiinnolla luin Ala-Kapeen ja Valkosen kirjoittaman teoksen, joka kuvaa Suomessa tapahtunutta ammatillista järjestäytymistä ennen vuotta 1930. Oikeastaan tuohon aikaan meillä Suomessa oli ammatillinen järjestäytyminen vain ns. tavallisten työläisten toimintaa, jota isommat ja pienemmätkin herrat katsoivat vääräsilmäisesti. Nykyisin jo valkokauluksinenkin väki on perustanut omat ammattiyhdistyksensä ja ehkä niiden joukosta löytyvät lakkoherkimmätkin ja taistelutahtoisimmatkin ryhmät. Ennen siis oli toisin. Kuitenkin työväestön taistelu järjestäytymisoikeudesta ja oikeudesta omien asioidensa kollektiiviseen ajamiseen, on tässä ja nyt samankaltaisia kuin se oli yli sata vuotta sitten kun ammatillinen järjestäytyminen maassamme alkoi. Mutta onko mikään yli sadan vuoden aikana muuttunut? Ja jos jotain on niin mitä se mahtaa olla? Tällaisiin kysymyksiin saa vastauksen kun lukee työväenliikkeen alkuaikojen historiaa. Helpoin on vastata muutokseen. Aiemmin mainittu toimihenkilöiden ja muiden herrojen toteutunut ammatillinen järjestäytyminen on ollut suuri tapaus. Opettajilla on oma OAJ:nsä, joka on ollut intohimoisesti ajamassa opettajien etuja. Joskin vastapuolena on ollut yhteiskunta, eli valtio ja kunta, eli me kansalaiset. Yleensä tämä herrojen järjestäytyminen koskee juuri yhteiskunnan palveluksessa…

Kirjavisa 1. 10. 2015
kirjavisa / 17.10.2015

Pitkää olen joutunut kirjaviisaassa toteamaan, että en tiedä, ei ole edes aavistusta. Siis kirjoittajasta, jolta katkelma on. Nyt kuitenkin osio oikea kohdalle. Kuten tekstissä totea, niin ei kovin suuresti kotimainen nykyproosa kiinnosta´, joskaan ei kovin ulkomainenkaan. Mutta antaa vastaukseni puhua. Tosin tuon viikon perustelupalkinto tuli osakseni. Joskaan en tiedä mitä olen voittanut! Arvoisa Visaisäntä Vihoinkin kolahti! Olen täysin osaamaton kotoimaisen ns. kertovan kirjallisuuden tuntemisessa. Mieluimmin luen 800 sivua SAK:n historiaa kuin jonkun melkein huumoripitoisen ns. kertomakirjallisuuden 150 sivuisen teoksen. Se onneksi on vain minun omakohtainen rajoittuneisuuteni, joka näin pääsee kukoistamaan. Ranskalaisilla on Pléiade kirjastonsa (Bibliothèque de la Pléiade), johon ei Nobelin kirjallisuuden palkinto suo pääsyä. Nämä lähes 2000 sivua laajat niteet ovat ranskankielisen kirjallisuuden huippua, mutta kyllä sinne jotkut vieraskieliset käännöksinä pääsevät. Kirjaston alkoi ilmestyvä vuonna 1931 ja jatkuu edelleenkin. Niteitä on ilmestynyt noin 700 nimikettä. Meillä Suomessa Jarl Hellemann perusti vuonna 195 Tammen Keltaisen kirjaston, jossa ilmestyy vain maailman huippua olevaa kirjallisuutta käännettynä. Listassa on ainakin noin 30 Nobel-palkittua. Useiden teokset ovat ilmestyneet sarjassa jo ennen palkintoa. Haettuun kirjailijaan tutustuin juuri Keltaisen kirjaston kautta, ilmestyihän Jorma Kaparin kääntämä Pieni yhdentekeviä väärinkäsityksiä vuonna 1989. Alkuteos oli ilmestynyt vähän aiemmin vuonna 1985. Tammen keltaisessa kirjasto on julkaistu jopa 5 kirjailijan teosta,…