Paavo tietää!

Paavo Lipponen Järki voittaa WSOY 2008, 240 sivua Kansanedustaja, puoluejohtaja, pääministeri, eduskunnan puhemies jne. jne. on taasa, tässä ja nyt ajankohtainen. Ottihan hän kantaa todella kovasanaisesti Nordea pankin toimintaa vastaan ja varsinkin juuri meillä Suomessa. Yleisesti pidetään, että 1090-luvulta lähtien paras pääministeri on ollut juuri Lipponen, sen ovat todenneet jopa ministerit, jotka ovat olleet niin Lipposen hallituksessa kuin myöhemmissäkin. Tämän enempää en kuitenkaan halua puuttua nykyisen hallituksen supersurkeaan toimintaan, joka alaa ala suomalaisen koulutuksen tieteen ja tutkimuksen, ja kaiken muunkin köyhiä kyykyttäen. Kutenkin hyvin onnistuneiden pääministerivuosiensa jälkeen Lipponen on elänyt hyvin yhteiskunnallisesti vetäytynyttä aikaa. Hän on suorittanut konsultointitehtäviä kansainvälisellä tasolla, mutta on ehtinyt myös julkaista nyt lukemani tekstin Järki voittaa. Kirjan nimi on tietenkin toivoa herättävä, tässäkin nykyisessä tilanteessa. Tietenkin voi käydä kuin mustalaisen hevoselle, että kun se oppi elämään syömättä niin se otti ja kuoli. Samoin voi käydä koko Suomelle nykyisen hallituksen touhuilujen aikana, että kun oppii elämään tyhjästä, niin kuolo korjaa. Tosin kirjan nimeä ei ollut tarkoitettu antamaan toivoa nykyiseen hetkeen, vaan yksinkertaisesti Paavo Lipponen kirjoittaa suomalaisesta älymystöstä, jonka toimin kaikki muuttuu paremmaksi ja nousemme entistä parempaan. Kirjan ilmestymisvuosikin on 2008 eli juuri kun suuri taloudellinen myllerrys, jonka aikaansaivat kansainvälisten pankkien spekulantit ja tyhmät, asioita tajuamattomat poliittiset päättäjät….

Työväenliikkeen eturiviä!

Erkki Wuolijoki Silinteri ja silkkihuivi Sylvi ja Wäinö Wuolijoen elämää Suomessa ja Euroopassa toim. Pekka Tuomisto Karisto 213, 245 sivua Talonpoikaisyhteiskuntaan ja säätyvaltiopäiviin nojaavassa autonomisessa Suomessa tapahtui 1800 luvun lopulla ja aivan 1900 luvun alussa kaksi todella merkittävää ideologista muutosta. Toinen oli tietenkin fennomania, eli suomenkielisyys, johon liittyi suomenkielisyys ja kansallistunteen rakentaminen hegeliläiselle maailmankuvalle. Toinen oli tietenkin marxilainen työväenliike erilaisine tulkintoineen. Nämä molemmat kohtasivat vuoden 1905 valtiopäiväuudistuksessa ja vuoden 1907 valtiopäivävaaleissa. Tämän kirjan päähenkilö on eittämättä juuri Hugo Robert Wäinö Wuolijoki (1872 – 1947) hauholaisen rusthollarin ja valtiopäivämiehen Juho Wuolijoen vanhin poika sekä hänen aviopuolisonsa Sylvi Adelaide Roschier. Isä Juho edusti säätyvaltiopäivillä vanhasuomalaista ja konservatiivista maailmankuvaa, mutta kun hän oli päättämässä säätyvaltiopäivien lopettamisesta ja niiden korvaamisesta kansanvaltaisella eduskunnalla, niin hänen poikansa Wäinö, että tämän nuorempi veli Sulo tulivat molemmat valituiksi uuden eduskunnan jäseniksi. Molemmat vieläpä sosialidemokraattien listoilta. Wäinö Wuolijoki oli todella monessa mukana, oikeastaan hän ehti suorittaa elinaikanaan vähintään kahden tavallisen uurastajan tehtävät, tämä käy hyvin selville mm. Häme-Wikissä olevasta artikkelista ( http://www.hamewiki.fi/wiki/W%C3%A4in%C3%B6_Wuolijoki ). Onneksi hänellä oli uskollisena apunaan kaikessa tässä todella monipuolisessa toimessa aviopuolisonsa Sylvi, joka ei tyytynyt tuohon aikaan tavanomaiseen passiivisen kotiäidin rooliin. Olihan Sylvi saanut Ruotsissa lääkintävoimistelijan koulutuksen. Hyvin henkilökohtaisella tavalla kirjoittaja Erkki Wuolijoki, jonka isoisä Wäinö…