Kekkosen puolesta?
Yleinen / 10.12.2022

Keijo Korhonen Naapurit vastoin tahtoaan Suomi neuvostodiplomatiassa Tartosta talvisotaan I 1920 – 1939 Tammi 1966, Helsinki/Lahti, 260s. Vuoden 2022 aikana olemme saaneet kokea moninaista ja hätkähdyttävää itänaapurimme toimesta. Onneksemme Suomi ei ole tällä kertaa ”eritystehtävän” varsinainen kohde, mutta välillisesti kaikella on vaikutuksensa kaikkeen, varsinkin kun se tapahtuu itänaapurimme toimesta. Onneksi on itselläni pieni ja hyvin vaatimaton kirjojen kokoelma, jota ei vielä voi miksikään kirjastoksi kutsua. Nytkin jostain ihmeestä silmiini osui tämä Keijo Korhosen (1934 – 2022) teos tuolta muinaiselta Kekkosen kaudelta. Olihan Kekkonen valittu toiselle kaudelleen ja hän osoitti hyvin valtansa täydellisyyden. Olihan Kekkonen valittu toiselle kaudelleen ja hän osoitti hyvin valtansa täydellisyyden. Teossarjan toinen: Turvallisuuden pettäessä II: Suomi neuvostodiplomatiassa Tartosta talvisotaan. Helsinki: Tammi, 1971, osa ilmestyi myöhemmin. Omat lähtökohtani olivat varsin toisenlaiset kuin professori Korhosen, joka oli enemmän kuin täysin rinnoin tukemassa Kekkosen politiikkaa. Itse, ja samalla myös vanhempani ja isovanhempani, lukeuduin selkeästi Väinö Tanneria kannattavaan sosialidemokraattiseen siipeen. Olimme tuolloin poliittisesti hylkiöitä, mutta miten nykyinen pääministerimme Sanna Marin meitä hellikään? Tänään näet, Helsingin Sanomat ihan pääkirjoituksessaan puhui molemmista, siis Tannerista ja Marinista: ”Väinö Tannerin (1881 – 1966) aikaan SDP oli Suomen neuvostovastaisin puolue. 1960-luvun jälkipuoliskolla se teki täyskäännöksen Kekkosen Linjalle. Sanna Marinin Venäjän sotaan liittyvä retoriikka on taas sellaista,…

Väinö Voionmaa

Maria Lähteenmäki Väinö Voionmaa Puolue- ja geopoliitikko Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2014 517 sivua Jos pitää henkilöä yhtenä suomen merkittävimmistä historioitsijoista ja jos arvostaa häntä erinomaisen suuresti poliitikkona ja jopa valtiomiehen. joka neuvotteli Suomen kaikki rauhat Neuvostoliiton kanssa, niin voiko olla objektiivinen kirjoittaessaan kirjasta, jonka on tehnyt vuoden professoriksi valittu henkilö, jonka vielä henkilökohtaisesti tunnen? Todennäköisesti vastaus on kaukana objektiivisuudesta, mutta yritän kuitenkin parhaani. Professori Maria Lähteenmäki on kirjoittanut monografian professori ja kansaedustaja Väinö Voionmaasta. Ei sellaista tavanomaista kaikkiin tavanomaisiin elämänaloihin liittyvää elämäkertaa, vaan keskittyen Voionmaan rooliin geopolitiikan asiantuntijana. Tässä erityisessä oman osaamisalueensa asiantuntijan roolissa hän oli varsinkin mukana kaikissa Suomen ja Neuvostoliiton välisissä rauhanneuvotteluissa. Väinö Voionmaan kanssa kävi samoin kuin minulla käy kaikkien hyvien kirjojen kanssa. Meni totaalisesti taju ajasta, vaan ei onneksi paikasta. Ennen Infarctus cérébral –tapahtumaa lukeminen olisi vaatinut huomattavasti vähemmän aikaa, mutta kun kulunopeus putosi on 10 prosenttiin, niin se vaan on hidasta. Mutta on se vaan niin perusteellisen nautinnollista. Kirjassa tulee hyvin esille erään laatuinen Voionmaan ainutlaatuisuus työväenliikkeessä. Onhan meillä vallalla yleisesti käsitys, että juuri Suomen järjestäytynyt työväenliike ei kannattanut oikeiston vouhotusta suursuomesta tai rajoista Karjalan kautta. Geopolitiikkona Voionmaa oli voimakkaasti erimielinen tässä asiassa puoluetovereidensa kanssa. Hänestä maalla pitäisi olla ns. luonnolliset rajat, joka oikeastaan sanelisi…