Ossin Blogi

Umberto Eco Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki La misteriosa fiemma della regina Loana Suomennos Helinä Kangas WSOY, Helsinki 2005 458 sivua Aivoinfarkti on melkoisen moninainen vamma. Meillä jokaisella se on varmaan erilainen ja omanlaatuisensa. Niin minullakin. Se tuhosi kolmannen puhekeskuksen, joka on yhä toimimaton. Sinne on sijoittuneena koko äidinkieli, niin puheen, kirjoittamisen kuin lukemisenkin osalta. Puheen ymmärrys jotenkin säilyi tapahtumassa koskemattomana. Kuitenkin kovalla yrittämisellä ja monella itkutuhrauksella siitä vammasta voi toipua, vaan ei koskaan tulla entiselleen. Minullakin ne kaksi muuta puhekeskusta ovat saaneet seurakseen sen osaamisen, jota äidinkielestäni voin nyt osoittaa. Italialaisen semiootikon ja tieteensä arvostettua professuuria hoitanut Umberto Eco romaanissaan, joka olisi Econ viimeisin – ja haastattelujen perusteella luultavimmin viimeiseksi jäävä, Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki kertoo noin kuusikymppisestä antikvariaatin pitäjästä, Giambattista ”Yambo” Bodonista. Hän menettää sairaskohtauksen eli aivoinfarktin yhteydessä melkoisen osan muististaan. Jäljelle Yambolle jäävät muistot, jotka ovat viittauksia tämän lukemiin teoksiin, eli pelkkiä sitaatteja vailla kontekstia tai muistikuvia edes teosten lukemiseen liittyvistä tunteista. Usein hän ei ole selvillä edes teoksesta, josta sitaatti on peräisin. Infarktin jälkeinen minän ja aivotoiminnan jälleenrakentaminen on sekin monitasoinen asia. Kukaan ei voi rakentaa samalla tavoin toimintakykyään, me kaikki joudumme omalta osaltamme pohtimaan ja keksimään omalle toimintavajavaisuudellemme parhaiten sopivat ylösrakentamisen keinot. Kirjan päähenkilö Yambo rakentaa…

Hannu Jouhki ja Pentti Holappa Mies miehelle, kertomus ystävyydestä Ajatus kirjat Helsinki 2006 252 sivua Kirja on huikaiseva kertomus kahden erilaisen ja toisaalta samankaltaisen miehen suuresta ystävyydestä. Kirja alkaa murrosikäisen nuorukaisen halusta intohimoisesti päästä työharjoitteluun tunnettuun ja arvostettuun antikvariaattiin. Nuori mies on kiinnostunut kirjoista, ja sitä ovat myös kaksi antikvariaatti pitävää vanhempaakin miestä. He ovat arvostettuja kirjoittajia ja tunnettuja julkisuuden henkilöitä. Elämäntilanteet muuttuvat, mutta nuoren, kirjoitushetkellä 33-vuotiaan Hannun ja 79-vuotiaan Pentin ystävyys säilyy ja jopa syvenee. Antikvariaatti vaihtaa omistajaa ja Pentin elämänkumppani kuolee ja toisaalta Hannu korvaa paljon Pentin elämänkumppanin poismenon aiheuttamaa tyhjiötä. Mielenkiintoisesti kirjan tunnus on englantilaisen sukkanauharitarikunnan vanja, jos keskiajalta peräisin oleva vaalilause ”Honi soit qui mal y pense”. Eli hyvin vapaasti suomennettuna ”häpeä sille, joka siitä pahaa ajattelee”. Mielenkiintoisesti ranskalaisen kulttuurin suuri ja arvostettu tuntija Pentti Holappa on omaksunut teokseensa amerikkalaisen näytelmän muodon honni vaan ei alkuperäistä muoto honi, joka on kaikissa sukkanauharitarikunnan embleemeissä eli sen alkuperäistä muotoa. Vai lieneekö syynä kustantajan edustajan yleissivistyksen puute. Tuo merkittävä deviisi tuo esille se mielenkiintoisen tosiasia, että nuorempi Hannu on perusteellisesti heteroseksuaali, siis ainakin sen kuvan teoksesta saa. Kirjailija Holappa on tunnettu homo, joka voitti jopa Finlandia-palkinnon voimakkaasti homoseksuaalista kuvaavalla kirjalla Ystävän muotokuva. Eli varmasti useat ajattelevat, että on siinä…