Iivanoiden röyhkeydellä ei ole rajaa
Yleinen / 17.1.2023

Bengt Jangfelt Venäjä Aatteet ja ideat Pietari Suuresta Putiniin (Vi och dom. Bengt Jangfelt on Ryssland som idé) Suomentaneet Veli-Pekka Ketola ja Taina Wendorf Siltala, Helsinki/Keuruu, 2022, 214 s. Jos joku kirja voi järkyttää maailmankuvaa, niin juuri tämä lukemani kirja pystyi se tekemää. Vielä kun lehdet kertovat, että Venäjä aikoo tuoda uuden armeijakunnan Karjalaan, niin sitä suuremmaksi järkytykseni ja sen myötä pelkoni kasvaa. Kirjan nimi on valittu hyvin mielenkiintoisesti, sillä oikeastaan Pietari ns. Suuri, on ollut vain eräänlainen välivaihe Venäjän suhtautumisessa Eurooppaan ja eurooppalaisuuteen. Putin on palauttanut venäläisyyden ns. korkean moraalin. Mitä sillä oikein tarkoitetaan, eli on oikeus surmat viattomia siviilejä ja lapsia ohjuksilla. Tosin Jangefelt hienosti ja todella karmivasti käy tämänkin uskomattoman myytin kimppuun. Tietenkin monimiljoonaiseen kansaan mahtuu hyvin erilaisia sukukuluttajia kuin myös niiden parsijoita. Suuri enemmistö, ja eritoten Venäjällä, on todella höynäytettyä ja virallisesti johdateltua uskomaan tarinat ylevästä ja moraalisesti korkeasta kansasta. Voi kutenkin käydä niin kuin Jangfelt toteaa siteeratessaan 1853 – 1900 elänyttä venäläistä ajattelijaa Vladimir Solovjeviä, että: ”Kansallinen itsetietoisuus on yksi asia; mutta kun kansan itsetietoisuus muuttuu itsetyytyväisyydeksi ja itsetyytyväisyys lähenee itsepalvontaa, sen luontainen seuraus on itsetuho; satu Narkissoksesta on kehotus yksilöiden lisäksi kokonaisille kansoille.” Kun en halua kerrata tässä kaikkea sitä kamaluutta, jota kirja pitää…

Ilkka, mon amour

Ilkka Taipale Venäjä mon amour Into-kustannus, 2015 296 sivua Olen tuntenut Ilkka Taipaleen jo siitä lähtien kun hän siviilipalveluksenaan suunnitteli meille hämäläisille uutta Kanta-Hämeen keskussairaalaan. Mielenkiintoista on kuitenkin, että Ilkka vaan jaksaa ottaa kantaa yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksiin ja Keskussairaala poistuu käytöstä ja uutta jo kovalla vauhdilla suunnitelleen. Eli Ilkka Taipale on toimivampi ja ikuisempi kuin keskussairaala! Nyt lukemani kirja kertookin tosi värikkään elämän erilaiset ja moniväriset tapahtumat. Kirjassa ei säästellä vauhtia eikä hurjia tilanteita. Ytimekkäästi vain tapahtuu paljon. Kaikki ei mene aina kuten suunnitellaan ja halutaan, näin se on tietysti myös Ilkka Taipaleenkin kohdalla ollut ja varmaan tulee jatkossakin olemaan. Ja jatkua tulee varmasti, sillä Ilkka on kuin Duracell-pupu, ja jatkaa täydellä vauhdilla elämää ja aina eteenpäin. On todella vaikeata laatia mitään arvojärjestystä Ilkan tekemisistä. Tuo tekemisen kenttä on todella laaja ja ulottuu yhteiskunnallisen elämän ja siinä elävän yksilön laidasta laitaan, ja menee sein jopa laitojen ylikin. Ehkä pienen tavallisen ihmisen puolustaminen ja hänen asiansa ajamisen on yksi merkittävistä Ilkan toiminnan kohteista. Lisäksi syrjäytyneet miehet ovat olleet aina Ilkan sydäntä läsnä. Voin vain ihailla hänen tarmoaan meidän miesten heikompien asiaa ajaessa. Siinä ovat vankilat, mielisairaalat ja sosiaalijärjestelmä saaneet tuta Ilkan toiminnan. Voin kait lukea itseni hyväosasiin, mutta silti Ilkan toiminta on…